Tunnetaan myös nimellä "lauantainen reissu Louvreen".
 |
| Keskityin lähinnä kuvaamaan ihmisten takaraivoja. Hauskaa, kannattaa kokeilla. |
Käväistiin tosiaan siis katsastamassa Louvren tarjonta muutaman muun vaihtarin kanssa, ja no, olihan siellä nähtävää. Odotukset eivät olleet etukäteen kovin korkealla, sillä myönnetään etten ole kovinkaan kiinnostunut taiteesta. Tai sanotaan ennemminkin, että olen valikoiva sen taiteen suhteen, mikä minua kiinnostaa. Louvressa oli paljon kaikkea mahdollista ja vieläpä liikaa, eli aivan liian paljon kivenmurikoita nähtäväksi yhdelle päivälle. Epäonneksemme päädyimme aloittamaan visiittimme niistä, joten myöhemmin vastaan tulleiden maalausten ihailuun ei enää riittänyt energiaa. Nykytaidemuseot ovat jotenkin enemmän minun mieleeni, vaikka niissä tuleekin vastaan aina ihan käsittämättömiä juttuja. Mutta yllätykset ovatkin kivoja.
Se tärkein tuli kuitenkin nähtyä eli (tähän rumpujen päristystä ja trumpetin soittoa) MONA LISA. Nyt elämäni on jotakuinkin complete. Tässä vielä yhteiskuva meistä.
 |
| Silmälasit kuvausrekvisiittaa taiteellisemman mielikuvan luomiseksi. |
Sanotaanko että ihan kiva paikka, kannatti käydä (varsinkin kun ilmaiseksi pääsi) niin ei enää myöhemmin tarvitse. (No okei, ei se ollut niin paha rasti, voisin mennä uudestaankin. Mutta ottaisin värityskirjan mukaan. Ja puuvärit. Ja perustaisin oman väliaikaisen puuhanurkan johonkin missä voi pitää pienen breikin.)
ps. Ehkä parasta Louvressa: ihmiset jotka laittavat taskuusi/laukkuusi tavaroita. Kuinka kivaa! Tällaisia kylttejä oli ripoteltu ympäriinsä:
 |
| Kuva täältä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti