Opiskeluhommia, taas vaihteeksi

Aloitetaan taas tylsähköllä ja informatiivisella osiolla, mihinkäs muuhunkaan kuin opiskeluun liittyen. Sen takia kun täällä käsittääkseni ollaan. Lisäsin sentään muutaman kuvan tältä päivältä, eli katselkaa niitä, jos ette jaksa lukea.

Tällä viikolla alkoivat sitten loputkin kurssit, eli lukujärjestyksen sisältö tuplaantui, tai pikemminkin triplaantui. Tosin vain hetkellisesti, sillä olin valinnut aika paljon ylimääräisiä kursseja, mistä kävin katsomassa ensimmäisen luennon (eli kuuntelemassa kurssin suorittamiseen vaadittavat tehtävät) ennen lopullisia valintoja. Täällä tosiaan emme ole saaneet mistään enempää tietoa kurssin sisällöstä etukäteen kuin nimen, joten aika paljon yllätyksiä on tullut vastaan. 

Maanantaina alkoi ranskan kielikurssi... Kävin opettajan kanssa keskustelua tunnin jälkeen, ja hän sanoi, että voin ensi viikolla käydä kokeilemassa korkeamman tason kursseja, bisnesranskaa ja kulttuuriin liittyvää kurssia. Halutessani voin sitten vielä palata nykyiselle kurssille. Ensi maanantaina onkin siis herätys erittäin epäinhimilliseen aikaan, kun bisnesranska alkaa jo kahdeksalta (en tosin ymmärrä, kuka pystyy puhumaan tuohon aikaan mitään ymmärrettävää kieltä).

Bongaa todellinen turisti.

Kävin kokeilemassa myös kolmea täysin ranskan kielistä kurssia, joista kaksi tiputan automaattisesti pois. Toinen oli tietotekniikan kurssi, mikä vastaa lähinnä kotiyliopistossa ensimmäisenä syksynä käytyä tietokone työvälineenä-kurssia (eli tuttavallisemmin lyömävälinekurssi). Silkkaa ajanhukkaa siis, varsinkaan kun maanantain tunnilla yksikään tietokone ei edes toiminut, ja opettaja oli sen takia enemmän tai vähemmän hukassa. Toinen kurssi käsittelee luksusmateriaaleja. Kurssin sisältö vaikutti mielenkiintoiselta, mutta suorittamiskriiterinä on vain henkilökohtainen esitelmä, jota valmistellaan itsenäisesti kevään ajan. Luentoja on vain noin kerran kuukaudessa, eli yhteensä kolme plus viimeinen kerta, kun työt esitellään. Tämäkään ei siis oikein palvele tarkoijtusperiäni, kun ranskan kursseilla tavoitteena oli nimenomaan päästä kuulemaan ranskaa (ja ehkä vähän puhumaankin).

Kolmas kurssi oli kustannuslaskennan tyylistä, ja suhteellisen helppoa ainakin nyt ensimmäisellä tunnilla. Tämän kurssin aika todennäköisesti pidän valinnoissani, sillä siellä oppii varmaan aika paljon termejä (joilla ei sitten tämän kevään jälkeen teekään mitään). Ja koska aihe ei ole liian haastava, pystyn enemmän keskittymään kielen oppimiseen. Kovin vaikeaa asiaa en vain kykenisi ranskaksi opiskelemaan, ainakaan vielä.

Meille kans tuollainen roskis, kiitos.

Perjantaina on vielä luvassa luksustuotteiden brändäämistä. Kävin samaisen opettajan kansainvälisen markkinoinnin luennolla keskiviikkona, ja jo ensimmäisen viisiminuuttisen jälkeen ajattelin että HELL NO. Opettajan persoona aiheutti välittömästi lähes pakonomaisen tarpeen paeta paikalta, mutta jostain kumman syystä tauon jälkeen luennon meno muuttui vähän inhimillisemmäksi. Ajattelin sitten kuitenkin pitää tuon perjantain kurssin. Kurssin suorittamiseen sisältyy kaksi esitelmää ja jonkin sortin raportti. Esitelmän pitämisestä sen verran, että täällä on (ainakin tällä kurssilla) esitelmissä pukukoodi, eli pojat pukeutuvat pukuun (myös kravatti pakollinen) ja tytöt jakkupukuun tai mekkoon. Farkut ehdottomasti kielletty. Harmikseni minulta löytyy vain yksi edes suhteellisen virallinen asu, eli sillä sitten mennään... Toivottavasti kelpaa, olisi ikävä saada hylsy pelkästään vääränlaisen asun vuoksi.

Tämän päivän luento strategiseen johtamiseen liittyen olikin peruttu opettajan sairastumisen vuoksi, minkä sain harmillisesti kuulla vasta yliopistolle saavuttuani. No, päätin hyödyntää vapaapäivän ja lähteä metsästämään uimalakkia sekä sisäpelikenkiä, niin pääsen jossain vaiheessa ehkä myös uimisen ja saliharjoittelun makuun. Kumpaakaan ei löytynyt... Sisäpelikenkiä ostaessa sain kohdata kyllä elämäni asiakaspalvelijan, en muista milloin olisin viimeksi saanut noin tylyä palvelua. Löysin kuitenkin myös toisen liikkeen, joka oli lupaavasti nimetty Courir (yksi tapa kääntää sana on "juosta"). Liike myi harmillisesti vain vapaa-ajan jalkineita, ja olin lievästi sanottuna pettynyt. Vähän kuin Suomessa olisi kauppa nimeltä Suklaakakku, joka myisi vain ruisleipää.

Kävin myös pyörähtämässä eräällä kuntosalilla (kuvat tältä reissulta), jonka toiset vaihtarit olivat löytäneet. Opiskelijalle harjoittelu kuulemma maksaa vaan 25€ kuukaudessa, ja ainakin he kaikki olivat saaneet kortin tuohon alennettuun hintaan. Harmikseni paikan asiakaspalvelu oli kuitenkin suljettu, joten toisena päivänä sitten uudestaan.

Etsi kuvasta kuntosali.

Epäonnekkaiden asiointiyritysten jälkeen suuntasin kotiin, ja käväisin juoksemassa. Pitkästä aikaa juoksu kulki oikeasti hyvin! Selkeästikään Suomessa liikuntaan sovellettu mottoni enemmän on enemmän ei pidäkään paikkaansa, vaan useampi lepopäivä (tai kevyt päivä) putkeen tekeekin oikeasti hyvää. Loppupäivän suunnitelmana on suunnata jossain vaiheessa iltaa yhden toisen vaihtarin luokse apérolle, josta aikomuksena on jatkaa vielä joihinkin erasmus-bileisiin. En nyt kauhean innolla odota, mutta ihan kiva käydä katsomassa. Ja seura on onneksi ainakin hyvää!

ps. Katsokaas muuten, kuinka hienon naamion sain juustojen mukana! Joo, siis sellaisia yksittäispakattuja pieniä juustokiekkoja, mitkä on mitä ilmeisemmin tarkoitettu lähinnä lapsille. Ainakin tuosta kylkiäisestä päätellen. (Samoja juustoja, mitä kesällä Brysselin hoitolapset saivat kesällä aina silloin tällöin. Babybel-päivinä keittiössä oli yksi myrtsi au pair, kun jäi ilman... Nyt saan onneksi niitä vaikka joka päivä, hähää.) Jonain tylsänä päivänä voin vielä värittää tuon sitten (vaikkapa Louvressa, kuten kunnon artistit konsanaan), että venetsialaisia naamiaisia odotellessa ja silleen.

Yksi koko, jonka ilmeisesti pitäisi sopia kaikille. Miau.

pps. Eilisen päivän (tai hyvä on, ehkäpä koko elämäni) kohokohta:

Minun 15 minutes of fame. No okei, reilu 10 sekuntia, ei tuo lista näy sen kauempaa.

(Ja ei, älkää kysykö mistä tuo nimimerkki juontaa juurensa.
EDIT: Huomasin hävyttömiä nimimerkkejä, ja jouduin vähän sensuroimaan. Kaiken varalta kaikki muut paitsi omani. Oikeasti syynä oli tietysti se, että kaikki huomio kiinnittyisi vain minun megamahtavaan sijoittumiseeni.)