perjantai 11. tammikuuta 2013

Eka kerta trikoot jalassa

Suomessa tykkäsin liikkua aika aktiivisestikin (tai sellainen mielikuva ainakin minulla oli itsestäni, en sitten tiedä kuinka kaukana oli totuudesta). Ennemmin tai myöhemmin oli siis aloitettava jonkinlainen liikunta täälläkin ihan jo oman mielenterveyden vuoksi, ja sen aika oli tänä aamuna. Kävin siis lenkillä.

Valmistauduin lenkkeilyyn huolella, ja voinkin tässä jakaa parhaat neronleimaukseni kaikkien muidenkin iloksi. Eli tässä kaikille muillekin eksymiseen taipuvaisille suuntavaistottomille idiooteille vinkkejä:

1. Suunnittele reitti etukäteen kartan avulla. Itse mittailin Google Mapsin kanssa sopivan mittaisen lenkin ja tein siitä mahdollisimman yksinkertaisen - piti selvitä kympin lenkistä kolmella käännöksellä.

2. Kirjoita lenkin pääkohdat ylös, lähinnä siis katujen nimet (ja siis niiden kaikkien, myös jos kadun nimi vaihtuu kesken kaiken). Huomattavasti helpompaa, kuin ottaa kartta mukaan ja tihrustaa siitä.

Mun taidonnäyte.


3. Ota metrokortti mukaan. Jos eksyt, etsi vain lähin metropysäkki ja ajele lähemmäs kotia.

4. Valmistaudu henkisesti sekä huvittuneisiin että ärsyyntyneisiin katseisiin. Kaikki työmatkalaiset eivät välttämättä ole huikean innoissaan lenkkeilystäsi.

Kuvittelin olevani oikein nerokas ja selviäväni näillä lenkkeilystä ilman ongelmia. Mikä olikaan sitten todellisuus?

EKSYIN KOLME KERTAA. (Optimistisesti arvioituna lenkkeilin eksymisten johdosta ainakin kolmisen kilsaa ylimääräistä, mutta tänään en harrasta optimismia.) Mutta toisaalta, olisi varmaan ollut mahdollista eksyä useamminkin. Ja täällä on onneksi ripoteltu karttoja myös sinne tänne katujen varsille, vaikkei niitä tietenkään löydykään koskaan silloin kun tarvitsisi.

Mitä aion tehdä ensi kerralla toisin?
En aio suunnitella YHTIKÄS MITÄÄN, koska se ei näköjään kuitenkaan takaa mitään omalla kohdallani. Ja lisäksi liiallinen suunnitelmallisuus vei kaiken hauskuuden lenkkeilystä (sikäli kun juokseminen ylipäätään mitenkään kauhean hauskaa on). Ensi kerralla juoksen siis vaan päämäärättömästi sopivan mittaisen matkan ja sitten käännyn tai ajelen metrolla takaisin. Tai sitten menen suosiolla johonkin puistoon lenkkeilemään, jottei myöskään tarvitse ehdoin tahdoin ärsyttää ketään viattomia kulkijoita.

ps. Kannatti kuitenkin käydä, nyt tiedän paaaaaljon lisää leipomoita tästä läheltä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti