Tässä sitä ollaan jännän äärellä, vaikka pakko tunnustaa, ettei jännitä sitten yhtään. Järkevä ihminen saattaisi tällä hetkellä käyttää aikansa esimerkiksi viimeistellen pakkaamista, kun lähtöön on aikaa huimat kuutisen tuntia. Toiset taas käyttävät nämä viimeiset tunnit datailuun ja netin syövereistä löytyvien mitä turhimpien videoiden katseluun, koska tietävät, että pakatessa tulee aina kuitenkin paha mieli. Tosin huomenna saattaa olla ensimmäinen (!!) kerta, kun pääsen lentämään ilman minkäänlaisten vippaskonstien käyttöä, eli päällä ihan normaalit vaatteet tsiljoonan neuleen ja useampien housujen sijasta. Eikä taskuihinkaan tarvitse välttämättä tunkea mitään ylimääräistä. Olen tästä tilanteesta niin hämmentynyt, että olen aivan varma, että jotain perustavanlaatuista on unohtunut. Passi, lompakko ja puhelin latureineen kuitenkin löytyvät, ja läppärikin sitten kunhan maltan sen pakata. Lompakostakin saattaa jopa löytyä rahaa (paitsi ei kolikoita, koska niistäkin tulee niin huimasti ylimääräistä painoa. Ne oli siis perustellusti sijoitettava tarkoin harkittuihin pelikoneisiin.).
Huomen aamuna olisi siis tarkoitus lennellä Tukholman kautta Pariisiin, jossa opiskelen kevään. Pariisi on rakkauskaupunkini, ja sen takia epäilen hieman jo etukäteen, tuleekohan opiskelustani siellä juuri mitään - pitäähän rakkaussuhteen hoitamiseenkin käyttää aikaa, mikä on luonnollisesti pois opiskelusta. Tavoitteena kevään aikana on parantaa hyvin ontuvaa ranskan kielen taitoani, mikä tuleekin varmasti tapahtumaan, mikäli olen vain valmis astumaan ulos mukavuusalueeltani. Alku tulee luonnollisesti olemaan todella hankalaa, mutta sittenpä se helpottuu (tai ainakin siihen ärsytykseen tottuu, kuinka vaan, lopputulos on sama). Kevään aikana toiveena on myös päästä kokemaan ranskalaista kulttuuria pintaraapaisua syvemmältä. Punaviinin ja patongin kanssa olemme jo ylimpiä ystävyksiä, eli seuraavaa askelta odotellessa. Sen kummemmin en tiedä mitä keväältä odottaa, mutta parasta lähteäkin näin. Annetaan rakkauskaupungin yllättää, sillä sen se varmasti tulee tekemään (sekä hyvässä että ehkä myös pahassa)!
Nyt taitaa olla parasta mennä treffaamaan Nukkumatin kanssa. (eli toisin sanoen pelaamaan sänkyyn Sanajahtia, sillä veli onnistui koukuttamaan minut kyseiseen peliin eilen.. vielä minä pääsen top-listoille. Ihan varmasti pääsen.) Huomiseen, tai johonkin toiseen päivään kun keksin kirjoitettavaa!
(EDIT: Näköjään myös blogin ulkoasun muokkaaminen on kätevä tapa kuluttaa aikaa, vaikka ei tämä ainakaan paremmaksi tunnu muuttuvan vaikka mitä kokeilen. Ehkä toisena päivänä paremmalla onnella. Ehkä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti