Pähkinöitä purtavaksi

Etsi kuvasta kaksi (2) virhettä:

Klikkaa suosiolla isommaksi.

Liian haastavaa? Kokeillaan toisella kuvalla. Etsi YKSI (1) virhe:

Aivan. Sateenvarjo.

Ei fransmannit, ei näin. Se on LUMISADETTA. Silloin kuuluu kävellä suu auki kaduilla ja yrittää pyydystää hiutaleita kielellä mahdollisimman epäesteettisen näköisesti. Tai jos sataa oikein paljon (kuten tänään), siitä voi myös rakentaa esimerkiksi ikioman linnan. Tai muotoilla itselleen kaverin, jos meinaa olla yksinäistä. Siltä suojautumiseen ei tarvitse sateenvarjoa. (Räntäsade on sitten asia erikseen, silloin saa synninpäästön. Myönnetään, olen itsekin sortunut silloin kaivamaan sateenvarjon laukusta.. Suomessa en ehkä vaivautuisi.)

Kuvista voi päätellä, millaisissa tunnelmissa täällä on sunnuntaita vietetty. Lähes liiankin kotoisissa. Laiska aamu, vielä laiskempi päivä, eikä iltakaan tuo mukanaan kummempia aktiviteetteja (ajattelin kerrankin, että voisi mennä vaikkapa ihan ajoissa nukkumaan, kun huomen aamuna on taas opiskelua luvassa ja vieläpä sietämättömän aikaisin). Päivällä kävin tosin reippailemassa pienehkön kävelylenkin, joka loppujen lopuksi olikin kymmenisen kilsaa pitkä. Hups. Päädyin myös käväisemään Champs Elyseellä parissa kaupoissa, mutta ostin vain supermahtavia ja hyödyllisiä juttuja, niin ei tarvitse edes potea huonoa omaatuntoa. Sain nimittäin vihdoin ostettua uudet jumppatrikoot Adidakselta, eikä 15 euron alennushintakaan tuntunut kovin pahalta. (Myönnetään, ostin kahdet saman tien. Oikeasti olin etsimässä uimalakkia, mutta ne oli loppu.)

Tässä pienehkö kuvaoksennus päivältä. Pieni sen takia, että kännykästä loppui akku kesken kaiken.

Tapetteja voi mainostaa näinkin. (Little Greene)

Yksi parhaista paikoista koko Pariisissa, eli Ladureen myymälä. Yksi niistä monista.

Seinekin alkaa jo vihertää, varma kevään merkki.

ps. Eräs miekkonen ei sitten taas ollut ymmärtänyt ollenkaan tuon lumen pointtia, kun ajeli ympäriinsä polkupyörällä kori täynnä lumipalloja ja heitteli lenkkeilijöitä niillä. Lumisodan säännöt pitää kertoa etukäteen, ja se alkaa vasta sitten kun kaikki (eli minäkin) ovat valmiita. (Terveisin yksi epäonninen lenkkeilijä eiliseltä. Olis hei voinu osuu vaikka silmään. Nyt on onneksi vaan reidessä mustelma.)

(pps. Jos haluatte tehdä kirjottamisesta jopa vieläkin mielekkäämpää, niin kommentoikaa. Tietäsin samalla, että lukeeko tätä edes kukaan... EDIT: hmm, kannattaisi sitten varmaan sallia kommentointi myös anonyymeille käyttäjille. Hyvä minä.)