Piste

Kuten viime postauksesta pystyitte ehkä päättelemään, ulkomaan reissut on näiltä osin nyt lusittu ja meikäläinen jatkaa opintoja Suomessa hamaan ikuisuuteen saakka. Ja mitäs tämä sitten tarkoittaakaan..?

Että se on loppu ny. Tän blogin kans niinku.

Olin jo vähän niin ja näin sen suhteen, kannattiko edes tätä aupparikesää sotkea vaihtarikokemuksille raamitettuun blogiin. Elämä kun oli varsin toisenlaista, kun huolettomasta opiskelijaelämästä ulkomailla siirryttiinkiin sujuvasti elämään kokopäiväisesti yksinhuoltajaäidin arkea. Onnistuin kuitenkin selittämään itselleni, että edelleenhän sitä opiskellaan uutta kulttuuria ja kieltä, ja jatkoin kirjoittelua hyvällä omallatunnolla tänne samaan paikkaan.

Nyt nämä Suomen meiningit eivät kuitenkaan uppoa sekaan enää millään selityksellä, minkä tällä hetkellä keksin. Harmi.

Kirjoittelu on ollut varsin hauskaa, ja itselleni myös hyödyllinen tapa ylläpitää suomen kieltä, sitä kun tuli toisinaan puhuttua varsin harvakseltaan. Blogin avulla myös ehkä jälkikäteen on helpompi muistella, että mitäs kaikkea sitä silloin hurjina vaihtariaikoina tulikaan tehtyä. Tai no, kuten ehkä arvaattekin, niin ihan kaikesta ei tullut raportoitua tänne. Jokin raja sentääs minullakin. Mutta kevään pääkohdat lienee selostettu.

Näin loppukevennykseksi ajattelin väsyttää teidät ylipitkällä listalla hakusanoja, joilla blogiini on päädytty. Että olette edes himpun verran kiitollisia, että vihdoin tajuan lopettaa kirjoittelun. Kovinkaan moneen ongelmaan, joita on koitettu ratkoa googlen avulla, ei tainnut löytyä täältä apua. Pahoittelut näin jälkikäteen hyödyttömyydestäni, mutta kiitos muutamista hyvistä nauruista!

äiti pääsin perille

-sittenhän meitä on kaksi! Onpa varsin onnekasta.

vaihtari kilot

-ikävä tuottaa pettymys, mutta oma (juuri tarkastettu) vaihtarikilosaldoni näyttäisi olevan negatiivinen. Onneksi sentään tajusin kompensoida tätä menetystä niillä vähän painavammilla matkalaukuilla, sekä lentoyhtiön että oman selkäni iloksi.

trikoot kotona

-jos ovat yhtä virttyneet mitä minulla, pidäkin ne siellä. Omani ainakaan harvemmin pääsevät kotioven ulkopuolelle, ihan huomaavaisuudesta viattomia kanssaeläjiä kohtaan.

trikoot jalassa

-harvemmin niitä päässäkään pidän, mutta ehkä sitten seuraavan mökkihöperyyskohtauksen iskiessä tätäkin luvassa.

sanajahti nimimerkin vaihto

-ei se vaihtamalla parane, usko pois. Itse ainakin aion olla sokeripalasaippua niissä piireissä, aina ja ikuisesti.

pähkinöitä purtavaksi

-ei tainnut löytyä täältä, pahoittelut. Mutta suosittelen erityisesti pekaani- ja parapähkinöitä, ovat varsin maukkaita. Ja saksanpähkinät kuulemma parantavat aivotoimintaa..?

päivän vitsi 2013

-tälle hakijalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, päätyi oikeaan osoitteeseen.

pariisitar

-no, kukas muukaan kuin minä. Eli taas oikea paikka.

raflaava

-ja taas! Tässähän pääsee kohta jo huutamaan bingo.

kahdeksankuinen pyörän kyytiin

-ei annettu lupaa, mikä oli aika mälsää. Ilmeisesti tapaturma-alttiuteni on aistittavissa.

Jos kahdeksankuinen olisi kyydissä, tämäkin olisi yhteiskuva.
Vauhdissa, tottakai.

ajankääntäjä

-jos löydät, lainaa toki minullekin.

pannarikestit

-meni jo, myöhästyit. Sori. Mutta voidaan pitää uudet!

tuli pyörremyrsky

-sepä harmillista. Toivottavasti edes päivän vitsi 2013 piristi hurrikaanin jälkeen.

Siinäpä niitä. Eli se ois moikka nyt. Kiitos kaikille lukijoille, ja erityiskiitokset niille yksilöille, jotka ovat vaivautuneet matkan varrella kommentoimaankin - niitä on ollut ilo lukea.

Kiitos ja kumarrus ja hyvästi. Lähden tästä sopeuttamaan itseäni taas suomielämään, tai tällä hetkellä pikemminkin tilapäisesti Suomussalmi-elämään. Lähisiwassa on jo käyty huvikseen fiilistelemässä, on saunottu ja fileoitu kalaakin ihan omin kätösin, eli kaikkea, mitä true parisiennet eivät varmaan ikinä tekisi. Seuraavana vuorossa varmaankin porojen bongailu. Olikin jo ikävä niitä haisevia tyhmeliinejä, jotka vaan pällistelevät tien poskessa ohikulkijoita ja hyppelevät varoittamatta autojen eteen.

Ja niin hän eli elämänsä onnellisena loppuun saakka.


ps. Myönnetään, koitin jo käydä kahdesti harrastamassa porobongailua, mutta ei onnea kummallakaan kerralla! Ihan varta vasten pyörällä lähdin etsiskelemään niitä kirppukasoja. Mutta jospa huomenna näkisin edes yhden, ennen kun pitää jo lähteä takaisin Jyväskylään.

pps. Jos joku olisi pari vuotta sitten kertonut, että lähden ajelemaan parinkymmenen kilsan pyörälenkin ihan vain nähdäkseni poroja, olisin todennäköisesti hirnunut itseni tukehduksiin asti. (Jolloin itse asiassa porobongailut olisivatkin jääneet väliin.)

ppps. Bloggaamisesta jollain tasolla jopa innostuneena en tosin pidä lainkaan mahdottomana, että jatkaisin touhua jossain toisessa osoitteessa vielä. (Jatkan saman tien, kun joku vaan keksii ja ehdottaa passelia nimeä. Mielellään jotain sopivan mukahauskaa. Omat aivoni viettävät vielä kesälomaa.)

Kesäloma pähkinänkuoressa

Mainitsinkin viime kirjoituksessa (ja onpa tainnut tulla hehkutettua useampaan kertaan muutenkin), että viimeiset päivät ulkomailla lähdin viettämään Milanon lämpöön. Samoissa lukemissa oli tosin vietetty jo pari viimeistä Sveitsin viikkoakin, joten saunameininkiin oli jo totuttu. Onneksi, muuten en ehkä olisi pystynyt nauttimaan lomasta ihan samalla tavalla.

Viimeinen päivä Sveitsissä meni aika lailla pakkaamispuuhissa. Pakkaaminen ei onneksi osoittautunutkaan ihan ylitsepääsemättömäksi haasteeksi, vaikka matkalaukuista Sveitsistä lähtiessä ylikiloja aika reippaanlaisesti vielä löytyikin.

Ehdinpä käydä hörppäämässä vikat Starbucksitkin.
Ja oikeasta mukista (=tylsää, ei uutta nimeä tällä kertaa).

Milanon päivät vietin siis kahden Brysselin kesältä tutun kaverin kanssa, ja mukavaa oli! Lomatunnelmiin pääsin jo saman tien junaan noustessa. Matka meni leppoisasti omissa ajatuksissa ja sudokuja ratkoen, ja luinpa yhtä keväällä hankittua koulukirjaakin ihan vain omaksi ilokseni (kyllä, niinkin voi näköjään tehdä, tuli vähän yllätyksenä). Vähän ennen puolta yötä Milanoon saapuessani olin ihan rättipoikkiväsynyt, mutta tietysti kuulumisten vaihdossa meni vielä oma aikansa, ennen kuin tyynyn kutsuhuutoihin vastattiin.

Onnea tuottavat häränpallit.

Sunnuntaipäivän vietimme Italian kaverin kanssa vielä kaksin, joten pienehkö kaupungin esittely oli paikallaan. Muutamaa nähtävyyttä kävimme katsomassa, ja kävimmepä tietysti hakemassa reissun ekat jätskit. Ihan vain kuumuuden vuoksi, sunnuntai oli tähän mennessä kaupungin lämpimin (lue: tukahduttavin) päivä tälle kesälle. Hot joogaa olisi pystynyt harrastamaan varjossakin varsin onnistuneesti. Illalla saapui vielä toinen kaveri Saksasta, ja kävimme noukkimassa hänet lentokentältä.

Maanantaina jatkui kaupungin eksplooraaminen, vaikka sää tuntuikin vastustavat suunnitelmiamme - yllättäviä sadekuuroja tuli nimittäin pitkin päivää. (Naureskelimmekin, että tämähän on vain onnistunut simulaatio viime kesästä, kun Brysselissä satoi lähes joka päivä. Meidät siis yritettiin vaan saada tuntemaan olomme kotoisiksi.) 

Taas näitä kuvaan mahtumattomia kirkkoja.

Vierailimme muutamassa eri kirkossa, hienostoväen shoppailukadulla ja käytiinpä eräässä exhibitionissakin, jossa oli muun muassa Andy Warholin tuotantoa esillä. Varsin upeita töitä! Harmitti, että kamera tuli jätettyä säilytyslokeroon kaikkien muiden tavaroiden kanssa, enkä saanut otettua mistään kuvia. Illalla nautimme kotona päivällisen perinteiseen italialaiseen tapaan. Itselle (tai lähinnä vatsalaukulle) tuli pienehkönä shokkina, että pastalautasen jälkeen olikin luvassa vielä toinen "pääruoka"...

Tiistai olikin jo viimeinen päivä Milanossa, ja vietimme sen vähän eri maisemissa eli järvellä. Sääkin sattui olemaan sopivasti mukavan aurinkoinen. Illalla kävimme vielä syömässä porukalla pizzat (quattro formaggi, aina ja ikuisesti). Itse olin oikein hurjalla päällä, ja otin jopa lasillisen punaviiniä kylkiäisiksi. Kyllä maistui, ja rentoutti onneksi hermojakin - talolle palatessa kun oli vielä luvassa viimeisimmät pakkailut ennen lähtöä.

Jätskihymy.

Eipä ollut viereisen pöydän asiakkaiden pizzat tämän muotoisia, hehe.

Keskiviikkoaamuna herätyskello pärähti soimaan jo neljältä, ja puoli viideltä istuttiin autossa kohti lentokenttää. Kentälle saavuttiin ihan hyvissä ajoin eli viiden tienoilla, kun lennon lähtöajaksi oli merkitty 6.35. Sen jälkeen ei kaikki sitten mennytkään ihan niin kuin Strömsössä. Tai missään muissakaan ohjelmissa.

Jonottelin check-in tiskille tunnin, ja lennon lähtö lähestyi uhkaavasti. Yhtäkkiä huomasin valotauluun ilmestyneen tekstin. CLOSED. Tässä vaiheessa jonossa oli edelläni vielä kymmenisen ihmistä, mutta samapa tuo. Suljettu mikä suljettu. Juoksin matkatavaroineni viereiselle tiskille, joka oli tyhjänä, mutta toista lentoa varten. Virkailija suostui onneksi ottamaan matkalaukkuni, ei valittanut tai veloittanut edes ylimääräisestä kilosta. Neuvoi vain, että jos mielin lennolle, niin kannattaa pistää töppöstä toisen eteen vähän vauhdikkaammin.

Juoksin siis turvatarkastukseen, jossa totesin pelin olevan jotakuinkin menetetty - edessäni oli arviolta noin sadan ihmisen mutkitteleva jono. Jonottelin hetken aikaa, ja aloin kysellä ihmisiltä, onko minun mahdollista päästä ohi. Pääsin onneksi tekemään aikamoisen shortcutin. Turvatarkastuksesta selvittyäni kuvittelin olevani jotakuinkin selvillä vesillä, ja päätin käyttää hetken käsimatkatavaroiden organisointiin, ne kun olivat edelleen kolmessa eri laukussa yhden sallitun sijaan. Olin juuri ottamassa vähän lisää päällepantavaa vaatekassistani, kunnes kuulin jotain, mikä herätti huomioni. Oman nimeni. Kuulutuksessa. Last call, jos aioin ehtiä portille. Tuijotin laukkujani noin nanosekunnin, survoin vaatekassin kaikkine sisältöineen roskikseen, käsilaukun täpötäyteen reppuun niiltä osin, kuin se mahtui, ja lähdin pinkomaan täysiä portille. Edessä oli vielä liukuportaat ja tax free shoppailutkin jäivät vain silmäilyksi tällä kertaa, mutta ehdin kuin ehdinkin ajoissa. 

Jos jokin oli kuitenkin tarinassa positiivista, niin hehe, eivätpä ehtineet valittaa reilusti liian suurista ja painavista käsimatkatavaroistani. Painoa laukulla oli noin 15 kg sallitun kymmenen sijaan, ja kokoakin aika paljon liikaa. Sainpas huijattua. (Mielestäni tämä oli kuitenkin ihan passeli kompensaatio siitä, että jouduin seikkailemaan koko päivän leopardikuosisissa legginseissä ja saappaissa, kun farkut ja ballerinat lensivät kassin mukana sinne roskikseen.)

"Ei lisämaksua sivun kääntämisestä". Yllättävän anteliasta Ryanairilta.

Että sellainen reissu. Suomeen päästiin, vaikka universumi tuntuikin olevan vähän sitä vastaan, eli loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Seuraavana päivänä aloitinkin taas jo opiskeluhommat, eli kesäloma taisi olla kokonaisuudessaan siinä. Ei sillä, äidinkielen kurssi taisikin tulla tarpeeseen tällä hetkellä.

ps. Olin jo unohtanut, että riisipiirakoitakin on olemassa! Myös uudet perunat on jotain aika mahtavaa. Kyllä sitä voikin tulla taas pienistä asioista onnelliseksi.

Ehkä jopa jätskihymyä leveämmän hymyn tuottanut aamupala.

pps. Löysinpä myös juoman, joka on selkeästi kehitelty vain minua ajatellen. Vain passionhedelmä puuttuu, ja kaikki allergiaoireet olisi paketissa.