Piste

Kuten viime postauksesta pystyitte ehkä päättelemään, ulkomaan reissut on näiltä osin nyt lusittu ja meikäläinen jatkaa opintoja Suomessa hamaan ikuisuuteen saakka. Ja mitäs tämä sitten tarkoittaakaan..?

Että se on loppu ny. Tän blogin kans niinku.

Olin jo vähän niin ja näin sen suhteen, kannattiko edes tätä aupparikesää sotkea vaihtarikokemuksille raamitettuun blogiin. Elämä kun oli varsin toisenlaista, kun huolettomasta opiskelijaelämästä ulkomailla siirryttiinkiin sujuvasti elämään kokopäiväisesti yksinhuoltajaäidin arkea. Onnistuin kuitenkin selittämään itselleni, että edelleenhän sitä opiskellaan uutta kulttuuria ja kieltä, ja jatkoin kirjoittelua hyvällä omallatunnolla tänne samaan paikkaan.

Nyt nämä Suomen meiningit eivät kuitenkaan uppoa sekaan enää millään selityksellä, minkä tällä hetkellä keksin. Harmi.

Kirjoittelu on ollut varsin hauskaa, ja itselleni myös hyödyllinen tapa ylläpitää suomen kieltä, sitä kun tuli toisinaan puhuttua varsin harvakseltaan. Blogin avulla myös ehkä jälkikäteen on helpompi muistella, että mitäs kaikkea sitä silloin hurjina vaihtariaikoina tulikaan tehtyä. Tai no, kuten ehkä arvaattekin, niin ihan kaikesta ei tullut raportoitua tänne. Jokin raja sentääs minullakin. Mutta kevään pääkohdat lienee selostettu.

Näin loppukevennykseksi ajattelin väsyttää teidät ylipitkällä listalla hakusanoja, joilla blogiini on päädytty. Että olette edes himpun verran kiitollisia, että vihdoin tajuan lopettaa kirjoittelun. Kovinkaan moneen ongelmaan, joita on koitettu ratkoa googlen avulla, ei tainnut löytyä täältä apua. Pahoittelut näin jälkikäteen hyödyttömyydestäni, mutta kiitos muutamista hyvistä nauruista!

äiti pääsin perille

-sittenhän meitä on kaksi! Onpa varsin onnekasta.

vaihtari kilot

-ikävä tuottaa pettymys, mutta oma (juuri tarkastettu) vaihtarikilosaldoni näyttäisi olevan negatiivinen. Onneksi sentään tajusin kompensoida tätä menetystä niillä vähän painavammilla matkalaukuilla, sekä lentoyhtiön että oman selkäni iloksi.

trikoot kotona

-jos ovat yhtä virttyneet mitä minulla, pidäkin ne siellä. Omani ainakaan harvemmin pääsevät kotioven ulkopuolelle, ihan huomaavaisuudesta viattomia kanssaeläjiä kohtaan.

trikoot jalassa

-harvemmin niitä päässäkään pidän, mutta ehkä sitten seuraavan mökkihöperyyskohtauksen iskiessä tätäkin luvassa.

sanajahti nimimerkin vaihto

-ei se vaihtamalla parane, usko pois. Itse ainakin aion olla sokeripalasaippua niissä piireissä, aina ja ikuisesti.

pähkinöitä purtavaksi

-ei tainnut löytyä täältä, pahoittelut. Mutta suosittelen erityisesti pekaani- ja parapähkinöitä, ovat varsin maukkaita. Ja saksanpähkinät kuulemma parantavat aivotoimintaa..?

päivän vitsi 2013

-tälle hakijalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, päätyi oikeaan osoitteeseen.

pariisitar

-no, kukas muukaan kuin minä. Eli taas oikea paikka.

raflaava

-ja taas! Tässähän pääsee kohta jo huutamaan bingo.

kahdeksankuinen pyörän kyytiin

-ei annettu lupaa, mikä oli aika mälsää. Ilmeisesti tapaturma-alttiuteni on aistittavissa.

Jos kahdeksankuinen olisi kyydissä, tämäkin olisi yhteiskuva.
Vauhdissa, tottakai.

ajankääntäjä

-jos löydät, lainaa toki minullekin.

pannarikestit

-meni jo, myöhästyit. Sori. Mutta voidaan pitää uudet!

tuli pyörremyrsky

-sepä harmillista. Toivottavasti edes päivän vitsi 2013 piristi hurrikaanin jälkeen.

Siinäpä niitä. Eli se ois moikka nyt. Kiitos kaikille lukijoille, ja erityiskiitokset niille yksilöille, jotka ovat vaivautuneet matkan varrella kommentoimaankin - niitä on ollut ilo lukea.

Kiitos ja kumarrus ja hyvästi. Lähden tästä sopeuttamaan itseäni taas suomielämään, tai tällä hetkellä pikemminkin tilapäisesti Suomussalmi-elämään. Lähisiwassa on jo käyty huvikseen fiilistelemässä, on saunottu ja fileoitu kalaakin ihan omin kätösin, eli kaikkea, mitä true parisiennet eivät varmaan ikinä tekisi. Seuraavana vuorossa varmaankin porojen bongailu. Olikin jo ikävä niitä haisevia tyhmeliinejä, jotka vaan pällistelevät tien poskessa ohikulkijoita ja hyppelevät varoittamatta autojen eteen.

Ja niin hän eli elämänsä onnellisena loppuun saakka.


ps. Myönnetään, koitin jo käydä kahdesti harrastamassa porobongailua, mutta ei onnea kummallakaan kerralla! Ihan varta vasten pyörällä lähdin etsiskelemään niitä kirppukasoja. Mutta jospa huomenna näkisin edes yhden, ennen kun pitää jo lähteä takaisin Jyväskylään.

pps. Jos joku olisi pari vuotta sitten kertonut, että lähden ajelemaan parinkymmenen kilsan pyörälenkin ihan vain nähdäkseni poroja, olisin todennäköisesti hirnunut itseni tukehduksiin asti. (Jolloin itse asiassa porobongailut olisivatkin jääneet väliin.)

ppps. Bloggaamisesta jollain tasolla jopa innostuneena en tosin pidä lainkaan mahdottomana, että jatkaisin touhua jossain toisessa osoitteessa vielä. (Jatkan saman tien, kun joku vaan keksii ja ehdottaa passelia nimeä. Mielellään jotain sopivan mukahauskaa. Omat aivoni viettävät vielä kesälomaa.)