Raflaava ja nerokas otsikko opiskeluun liittyen

Vaikka tätä blogia tuskin luetaan sen informatiivisen arvon vuoksi (jostain kumman syystä kuvittelen, että lähinnä kiinnostaa minun kuulumiset), voisin silti kirjoittaa pari sanaa ensitunnelmista ja faktoja täällä opiskelusta. Tylsää tekstiä ilman kuvia siis luvassa, valmistautukaa henkisesti.

Tällä viikollahan alkoivat ensimmäiset varsinaiset kurssit, mikä minun kohdallani tarkoitti johtamisen opintoja, käytännössä kolmea kurssia. Loput kurssit alkavat sitten ensi viikolla, ja silloin on luvassa ranskaa, luksustuotteiden brändäämisen opintoja (pardon my Finnish) ja muuta sekalaista. Ensi viikon jälkeen sitten varmistuu lopullinen aikataulu kevääksi, kun valikoin kursseista kiinnostavimmat (tai helpoimman oloiset) ja teen lukujärjestyksestä sopivan kuormittavan (tällä hetkellä se näyttää aika hirveältä).

Tällä viikolla tosiaan alkoi kolme eri johtamisen kurssia, ja olipa kyllä kolme hyvin erilaista proffaa vetämässä niitä. Opetuskieli kaikissa kolmessa on englanti. Ensimmäisellä kursseista, maanantaina alkaneella, ei tehty oikeastaan mitään. Aikaa kyllä olisi ollut - täällä kun monet kurssit luennoidaan 2*90min tahdilla, välissä vaihtelevat mittainen tauko. Muutenkin tyypillistä on, että kurssia kohden on aina vain yksi luentosetti viikossa. Kyseisen kurssin päädyin jo pudottamaan pois, myös siitä syystä, että se meni päällekäin ranskan kurssini kanssa. (Näin ohimennen, minut muuten plaseerattiin intermediate french -kurssille, mikä on korkeimman tason ns. kielikurssi juuri ennen akateemisempia ranskan kursseja. En ole tyytyväinen.) Läsnäolopakon vuoksi täällä ei ole mahdollista opiskella päällekkäisiä kursseja, mikä onkin ehkä ollut isoin opiskelukulttuurishokki tähän mennessä (terveisin eräs joka on "opiskellut" Suomessa parhaimmillaan neljää kurssia samalla kellonlyömällä).

Toisen kurssin proffa oli todella mukava ja innostava, enkä oikeastaan edes muista, milloin olisin ollut viimeksi niin innoissaan opiskelusta kun kyseisellä luennolla. Ehkä myös kurssin aihe, innovaatiojohtaminen, on helpompi opettaa innostavasti. Tämän kurssin etenemistä odotan todellakin mielenkiinnolla! Käsiteltävistä aiheista osa, kuten sosiaalinen media, koskettaa jollain tapaa jopa omia pääaineopintojani.

Kolmannen kurssin vetäjä olikin sitten hauska tapaus. Tuli tosiaankin sellainen olo kuin olisi palannut yläasteelle, lukiossakaan ei tainnut olla noin tiukkaa kuria. Puhelinten tulee olla luennoilla suljettuna, läppäreitä ym. ei saa käyttää edes muistiinpanojen tekemiseen, eikä luennoille pääse sisään myöhässä. Jos puhelin unohtuu sulkea ja se soi luennon aikana, se johtaa myös poissaoloon, kuten muukin luennon häiritseminen. Voi kuulostaa todella tiukkapipoiselta meiningiltä (monen vaihtarin leuka loksahti auki sääntöjen kohdalla, heh, siitä olisi pitänyt saada kuva), mutta itse asiassa tykkäsin tuosta kurista yllättävänkin paljon. Kun tiesin, ettei ole sallittua käyttää matkapuhelinta luennon aikana, ja muutkin kiusaukset oli eliminoitu, pystyin keskittymään paremmin. Opin varmaan enemmän jo yhdellä luennolla kuin mitä Suomessa monilla kursseilla. Pitää vaan lähteä rannekello-ostoksille, sillä on ihan mukava tietää välillä, missä kohdassa luentoa ollaan menossa (proffalla tosin oli munakello soimassa luennon loppumisen merkiksi).

Ainoa juttu, mitä en tullut yhtään ajatelleeksi ennen tänne tuloa, on kirjojen ostaminen. Suomessahan olen onnistuneesti opiskellut jo melkein kolme vuotta ostamatta yhtään tekstikirjaa (yhdelle ranskan kurssille on pitänyt ostaa harjoituskirja, mutta muuten on pelattu monisteiden kanssa). Täällä kuitenkin monet kurssin vetäjät VELVOITTAVAT hankkimaan vähintään yhden kirjan, eikä kursseille pääse osallistumaan ilman. Innovaatiokurssin vetäjä tosin nimesi vain kirjasuosituksen, mutta itse asiassa se oli kirja, jonka ainakin haluan hankkia - vaikutti sen verran kiinnostavalta. (EDIT: kyllä meinasi itku päästä, kun kävin höyläämässä kirjakauppaan reilut 80€ pelkästään ensimmäisen viikon kirjoista... sinne meni ne parmesaaniin tarkoitetut rahat, äiti.)

Tuntuu vähän oudolta olla edes jollain tapaa kiinnostunut opiskelusta. Suomessa on suoraan sanoen vietetty opiskelun suhteen kuivakautta jo aika pitkään... Opintopisteitä on kyllä saatu kerättyä, vaikka opiskelumotivaatio onkin ollut enemmän tai vähemmän hukassa. Tämä vaihto-opiskelu taisi siis tulla aika hyvään saumaan. Ehkä tämän jälkeen osaa myös arvostaa niitä suomalaisen yliopistomaailman hyviä puolia, eikä luentoja tarvitse jättää väliin vaan siitä ilosta, että se on mahdollista. Näköjään luennoillakin voi viihtyä ja oppia jotain, jos vain antaa luennoitsijalle mahdollisuuden (eli irrottaa hetkeksi näppinsä siitä kännykästä - ei kukaan tekstaa kuitenkaan). Tein niin innokkaasti muistiinpanoja jo tällä viikolla, että jännetuppitulehdus varmaan odottaa. Muistiinpanoista tulikin mieleen, että pitää käydä ostamassa puuvärit, niin voin tehdä kaikkia hienoja lisäefektejä niihin... (minkähän ikäisiä tässä oikein oltiinkaan?)

Yksi aika mahtava juttu yliopistolla... kahviautomaatit! 0,50€ kuppi! Ja voi pojat kuinka paljon vaihtoehtoja! (Ja niissä onneksi jopa lukee, mitä mikäkin kahvi sisältää - cappuccino oli taas joku espresso-maito-KAAKAO -kombo.. tällä kertaa en mennyt lankaan!)

ps. Loppukevennyksenä kuva tämänpäiväiseltä Starbucks-reissulta... Suomessa ei kyllä uskoisi, että mitä kaikkia versioita minunkin nimestä voi keksiä. Jet-Li, Jelly, Yenné, Yeni yms ovat jo tulleet tutuiksi, mutta  tänään kohdattu Shérie oli kyllä aivan uusi tuttavuus. Muutenkin täällä ensimmäinen arvaus minun kansalaisuudesta varsinkin nimen perusteella on yleensä ollut Italia...

On se vaan niin vaikee nimi toi Jenni.

pps. Lisäsin edelliseen postaukseen yhden uuden kuvan demonstroimaan tuota meidän käytävän peiliä. (Joo, halusin vaan tekosyyn että saan laittaa yhden kuvan lisää omasta pärstästäni tänne. Mut näkyy siinä meidän ovikin, mikä varmasti kiinnostaa kaikkia.)