Tältä näyttää arki

Elämä (tai siis arki) täällä on lähtenyt rullaamaan!

Kaikeksi onneksi myös tytön stressi on ilmeisesti vähentynyt, sen verran hyvin maittavat päiväunet entiseen verrattuna. Jos aiemmin unet saattoivat kestää vähimmillään sen vartin, niin nyt nukutaan pari-kolme kertaa päivässä tunnista kahteen.

Tätä harrastetaan jos itkusta ei meinaa tulla loppua. Ja joskus ihan huvikseen.

Tosiaan, perheessä oli aika monta muutosta käynnissä samaan aikaan, niin ei ihme jos vaikutti unen laatuun. Au pairit vaihtuivat, piti aloittaa tarhassa käyminen, ja siihen kaiken hyvän päälle alkoi vielä pukata hampaitakin. Huhheijaa.

Nyt ollaan tytön kanssa kuitenkin jo kavereita. Ja osaan jopa tulkita koko ajan vain paremmin, että mistä milloinkin kiikastaa, kun vähän itkettää. Tai mitä mä ketään tässä huijaan, yhtä arvailuahan se on vieläkin.

Erinäiset lettikampaukset on havaittu aika käteviksi,
jos haluaa säilyttää maksimaalisen määrän hiuksia päässään.

Päivät kuluvat aika leppoisasti. Syödään-nukutaan-ulkoillaan-syödään-nukutaan-leikitään-syödään ja niin edespäin. Kaksi iltapäivää tyttönen viettää tarhassa muiden lasten kanssa, mikä mahdollistaa minun kielikurssilla käymisen. Ollut hyvä kurssi tähän mennessä, hyppäsin tosiaan mukaan vasta näin sopivasti puolivälissä kurssia, mutta ihan kohtalaisesti olen kärryillä edelleen. Enää pari viikkoa jäljellä sitäkään.

Täällä voi käydä katselemassa kauheen jänniä ankkoja.

Tännekin on viimein saapuneet ne helteet, mistä olen saanut Facebookista lueskella jo pitemmän aikaa. Tai no helteet ja helteet, 25 astetta tainnut olla enimmillään. Sekin oli kuitenkin ihan riittävästi, kun kävin eilen juoksulenkillä iltapäivästä. Oli tarkoitus juoksennella sellainen kepoinen puolikas tunti, mutta juoksu kulkikin niin mukavasti, että menihän siinä taas reipas tunti loppujen lopuksi. Ja mikäs oli lopputulos? Nestehukka ja mitä ilmeisimmin myös auringonpistos. (Sen verran pitkä sylki nimittäin lensi kielikurssin jälkeen, ettei tainnut ihan pelkästä subjunktiivista johtua. Ja kyllä, tiedän että halusitte tietää tämän.)

Tänään vointi on kuitenkin jo ollut parempi, vähän päänsärkyä edelleen, mutta voi johtua painostavasta ilmastakin. Huomenna matka johtaa taas Geneveen, siellä on yksi aupparitapahtuma, eli lisää uusia tuttavuuksia! Mitään sydänystäviä täällä en ole vielä näiden parin viikon aikana saanut, mutta toisaalta, työmentaliteetilla tänne tulinkin. Ja rentoutumaan.

Tänään töiden jälkeen oli vielä aivan mahtava ilma, joten nappasin pyörän alle ja poljin Ranskan puolelle Divonneen (ostamaan suihkusaippuaa ja jäätelöä, huomattavasti halvempaa siellä, heh). Takaisin päin tullessa pysähdyin sitten jätskille, ja hetken aikaa oli todella levollinen olo. Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä kaikki vaan loksahtaa kohdalleen, eikä päässä liiku mitään muuta kuin että tämän täydellisemmäksi ei varmaan elämä tule? Sellainen hetki oli tänään. This is life.

Eli toisin sanoen Sveitsi, olen kotiutunut. 

Pidän kyllä silti Suomeen paluun countdown-päivyrin puhelimessa. (54 päivää tänään, btw.)

ps. Oli muuten hauskaa tänään vaunulenkillä, kun meidän edellä kävellyt poika riisui yhtäkkiä paitansa. Ja mikäs oli tämän meidän pikkumimmin reaktio? Alkoi hihkumaan riemusta. Taisinpa löytää sielunkumppanini.

pps. Olen myös positiivisesti yllättynyt, jos minulla on enää yhtään niskahiuksia jäljellä heinäkuun lopussa. Niihin kun on näemmä kauhean mukava tarttua silloin kun pääsee syliin. Ja tiukasti tartutaankin, auts.