Katkera hopeamitalisti täällä terve

Tänään lauantaina oli kisapäivä Genevessä. Aupparien omat olympialaiset.

Käytännössä siis tarkoittaa, että jaettiin itsemme noin kahdeksan hengen joukkueisiin, joissa kisattiin. Itse edustin joukkiota, joka kantoi nimeä Rainbow Warriors. Olin se vihreä osa sateenkaarta.

Tiimimme logo. Takana trophy, joka sitten kuitenkin hävittiin.

Rataamme kuului (omien laskujeni mukaan) kahdeksan erilaista etappia, joita suoritettiin joko koko joukkueen voimin tai pareittain. Ensin juostiin toinen jalka toiseen tiimiläiseen sidottuna, kannettiin kananmunia lusikassa, syötiin lusikallinen nutellaa mahdollisimman nopeasti (jossa allekirjoittanut kunnostautui, ja ihan siis vaan joukkueen puolesta, tiedättehän). Lisäksi jouduttiin muun muassa ratkomaan arvoituksia ranskalaisiin ja sveitsiläisiin liittyen, tuhrimaan toisten tiimiläisten kasvoja, sekä  pelaamaan baseballia omenoilla ja lopuksi myös flip-cuppia.

Joku toinen joukkue in action.

Tiimimme klaarasi radan hitusen reiluun neljään minuuttiin, mikä riitti kakkossijaan. Kovin montaa sekuntia ei hävitty ensimmäisille, ja kolmansiin olikin sitten useampi minuutti väliä. Mutta mainittakoon, että ekaksi selvinnyt joukkue teki suorituksensa kahteen kertaan. Saivat siis tavallaan harjoitella, mikä vähentää mielestäni kullan kiiltoa. (Eli oikeasti me voitettiin, terveisin huono häviäjä.)

(Kateudesta) vihreät oli myös sukat.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava lauantai takana lähes viidenkymmenen muun aupparin voimin. Tai oli, kunnes alkoi yllättäen sataa vettä. Saa luvan olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun poistun kotoa ilman sateenvarjoa. Olisi pitänyt jotain ottaa jo opiksi siellä Brysselissä, eli älä ikinä luota säätiedotuksiin. Tai ainakaan silloin, jos ne lupaa pelkkää poutaa. Peruspessimismi on siis hyvä säilyttää.

Kasvomaalaus sitten esittää klovnia, jos ette huomaa.

Kaiken kaikkiaan, onpa mukava että joku jaksaa järjestää tällaisia juttuja. Ja vielä kivempaa, että löytyy sankoin joukoin innokkaita osallistujia!

ps. Jouduin vähän avittamaan erästä Ruotsin neitokaista juomarastilla. Mutta mitäpä sitä ei rakkaan naapurin vuoksi tekisi (ainakaan jos pääsee kaiken lisäksi vähän näpäyttämään, hehe).