Se kääntöpuoli

Vaikka onkin niin ihanaa, että täälläkin on alkanut oikea kesä, niin näyttää siihen liittyvän niitä huonojakin puolia. Koko ajan ylös kipuavat lämpöasteet kun ovat onnistuneet muuttamaan tämän meidän pikku prinsessan monsterinnaksi, joka ei oikein tunnu syövän eikä nukkuvan päiväaikaan. Kaikki muu on ihan tyhmää paitsi kiukuttelu.

Normaalisti tämä olisi minulle ihan ok, mutta valitettavasti hellelukemilla on ollut samanlainen vaikutus tähän auppariinkin. Eli päiväaikaan tästä talosta löytyy kaksi kiukuttelijaa. Toinen tosin itkee ihan avoimesti, mutta toinen tyytyy vain mutisemaan hiljaa mielessään ja näyttämään lastenlaulujen lomassa vähän hapanta naamaa. Siinäpä voittekin sitten arvata keskenänne, kumpi on kumpi.

Jos normaalisti (tai no, neljän viikon kokemuksella normaalisti) neiti nukkui näpsäkästi aamukahdeksaan, aamulla parin tunnin päikkärit ja iltapäivällä vähän lyhemmät (ja illemmalla ehkä vielä kolmannet mitaltaan alle tunnin), niin nyt herätys koittaa jo kuuden tienoilla ja päiväaikaan unta tulee yhteensä se pari tuntia. Jos ollaan onnekkaita. Ei siis ihme, jos on vähän väsähtänyt olo ja itkettää. Ja kun se ruokakaan ei sitten maistu helteiden vuoksi.

Tämän myötä olen havainnut, kuinka pyhä minulle on päivittäinen kahvihetki. Tykkään nauttia kupposen (tai itse asiassa ainakin kaksi) kaikessa rauhassa ja mielellään myös hiljaisuudessa fiilistellen. Tästä johtuen minun tulisi samantien sännätä keittämään kahvit, kun pistän tytön nukkumaan. Yleensä muistan tämän himpun verran liian myöhään (mikä lisää omaa ärsytystä myös kofeiinin puutteen vuoksi). Vaikka kahvi olisi mitaltaan espresso, on se silti kiva juoda ihan omaan tahtiin eikä itkun säestämänä hörpäten.

Mutta kuten kaikissa päivissä, on tänäänkin ollut jo valonpilkahduksia havaittavissa, muutenkin kuin auringon osalta. Tänään parasta tähän mennessä on ollut pinaattikeitto, jonka kaikista ennakko-olettamuksista huolimatta pääsin nauttimaan alusta loppuun hiljaisuuden vallitessa.

Eihän siitä nyt esteettistä kuvaa saa millään, vaikka yrittäisi.

Ihan hyvä korvike tämän päivän kahvihetkelle.

ps. Jos kuitenkin saan esittää vaatimattoman toiveen, niin nämä hellesäät voisi näyttäytyä lähinnä viikonloppuisin.

EDIT: pps. Joku varmaan ihmettelee, että mitenkäs minä tämän postauksen sitten kirjoitin päivän aikana, jos meillä kerta asuu yhden sortin vauvazilla. Vastaus: vaunulenkillä. Oli varsin hidasta puuhaa, never again.