Kitsastelua

Saanko esitellä teille uuden harrastukseni: säästämisen.

Kuten eräässä aiemmassa postauksessa kirjoittelinkin, tulin tänne Sveitsiin ensisijaisesti töihin, kun en saanut Suomesta töitä kesäksi. Saavuin tänne siis päässäni villi idea tienata edes jotain, eikä niinkään pitää hauskaa. Tietysti pelkkää plussaa, että tähän asti olen myös viihtynyt, ja olen löytänyt viikonlopuiksi mielekästä tekemistä kivojen ihmisten kanssa.

THE little green book of economy.

Kevään kestäneen kulutusjuhlan päätteeksi tämä säästeliäisyys onkin ollut kivaa vaihtelua, ja itse asiassa koen syvää tyytyväisyyttä kun laskeskelen, kuinka paljon olenkaan tienannut suhteessa kulutukseen.

Olen pitänyt tarkkaa kulukirjaa kaikista menoista. (Joo, voisin ehkä hankkia elämän, mutta en juuri nyt ehdi kun olen liian kiireinen tämän säästämisen kanssa.) Minut paremmin tuntevat ihmiset ehkä tietävätkin mieltymykseni numeroihin ja erilaisiin tilastoihin... sentään en ole vielä päätynyt piirtelemään Excelillä mitään kaavioita, mutta kiitos itselleni ideasta.

Värityskirjan puutteessa voi kehitellä värikoodeja
mielensä mukaisesti vähän elävöittämään listoja.

No, kaikesta huolimatta, kyllähän siitä tulee ihan hyvä mieli, kun voi laskea keskivertobudjetiksi päivää kohden viisi euroa ja risat. Sisältäen ihan kaiken. Eli muun muassa isoimpana osana ranskan kurssikirjat, mutta lisäksi joka ikisen junalipun, jäätelön, vanupuikon ja postimerkin minkä olen ostanut täällä ollessani. Tuon ulkopuolella minulla ei ole ollut täällä mitään kuluja. Ei asumiseen tai muuhunkaan liittyen. Aika hurjaa.

Pariisissa ollessa kun pohjahinnaksi tuli jo parikymppiä päivää kohden pelkistä asumiskuluista. Plus ruoka. Plus metrokortti. Plus kaikki muut huvitukset, joita siellä kyllä riitti. Tervetullutta vaihtelua siis.

Mutta ei huolta, eiköhän tuhlaajatyttö jossain vaiheessa kyllästy tähän ja palaa vanhoihin tapoihinsa, kun uutuudenviehätys karisee. Harmi vaan, että siinä vaiheessa pitänee tulla toimeen taas lähinnä opintotuen voimin.

Paras iltasatu mitä voitte kuvitella.

Hassua sinänsä, en edes koe luopuneeni mistään, vaikken olekaan paljon käyttänyt rahaa. Jotain positiivista siis siinäkin, ettei tästä kylästä löydy mitään normaalia kauppaa - heräteostostelu kun on toisinaan tämän tytön kuninkuuslaji.


ps. Myönnetään, sen verran olen huijannut, etten ole sisällyttänyt paluulentoani budjetointiin. (Milanon junalipun kylläkin, enää 37 päivää siihen, jee!)

pps. Ai että onko minulla liikaa aikaa? Ehkä. (Varsinkin nyt kun muistin, että aioin opiskella kesän aikana itsekseni pahamaineisen tietokantojen kurssin. Että SQL vai värikynät, kas siinä pulma.)