Uusi ystäväni nimeltään Vélib

Sillä on myös aika monta kaimaa.

Kyseessä on siis Pariisin kaupunkipyörät. Hurraa, enää ei tarvitse kävellä, jos sattuu myöhästymään viimeisestä metrosta! (tai ei jaksa odottaa ensimmäistä)

Eilen päätin siis vihdoin ja viimein aktivoida itselleni kaupunkipyörämahdollisuuden. Maksu oli hurjat 29€ vuodessa (oli siinä myös jokin opiskelijahinta, johon olisi tosin vaadittu joidenkin todistusten toimittamista ties mihin päämajaan.. no, jotain sen verran vaivalloisen kuuloista kuitenkin, että päätin sijoittaa tuon normaalihinnan alennetun 19€ sijasta.). Pyörää saa käyttää tuohon vuosihintaan aina 30 min kerrallaan. Toisin sanoen, pyöräile lähes nonstoppina vaikka koko vuosi, kunhan vain vaihdat pyörää puolen tunnin välein millä tahansa Vélib-"asemalla".

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin. Paitsi silmäpussit.

Sen kun siis vaan nettiin klikkailemaan itselleen muutamaa tuhatta uutta polkupyörää. Kaikki kävi helposti ja nopeasti, varsinkin maksupuoli.

Aktivointivaiheessa sitten tulikin ensimmäiset ongelmat.

Ei se sitten ollutkaan niin helppoa. Tyhmä masiina.

Maksun jälkeen sähköpostiin kilahti koodi poikineen, joiden kanssa sitten tuli kipittää lähimmälle pyöräasemalle. Navigo-kortti (siis matkustuskortti) lukijaan, naputtele koodit ja voilà, sitten vain valitsemaan menopeliä. Meikäläinen jumittui jo ennen koodien naputtelua, niinkin pahasti että pitihän sitä soittaa asiakaspalveluun ja tirauttaa itkut. (Noloa, tiedetään. Mutta väsytti.) Asiakaspalvelusta neuvottiin ystävälliseen ranskalaiseen tapaan kokeilemaan vaikkapa jotain toista pyörätukikohtaa. Tai jotain. Eipä siinä voinut sitten muutakaan kuin lähteä taistelemaan uudestaan tuulimyllyjä vastaan.

Määrätietoinen lähestyminen kohti aktivointipistettä. Uudestaan.

No, toisella asemalla kaikki sujuikin jo lähes kuin tanssi. Ja tajusin, että ensimmäiselläkin asemalla olisi sujunut, jos olisin vain lukenut ohjeet... Hyvä minä ja malttamattomuuteni. (Kiitos vaan näistä geeneistä. Meidän suvussahan asiat tapahtuu seuraavassa järjestyksessä: 1. yritys, 2. erehdys, 3. tuskastuminen, 4. ohjeisiin tutustuminen. Vaiheita 1-3 toistetaan niin kauan, että joku muu tuskastuu enemmän ja pakottaa siirtymään vaiheeseen numero 4.) Mutta no, pääasia että kaikki saatiin kuntoon kuitenkin loppujen lopuksi! Ja pääsin polkaisemaan pari korttelinväliäkin jo, vesisateessa.

No olihan se nyt hauskaa.

On muuten aika helkkarin raskasajoisia pyöriä. Vaihteiden vaihtaminen pienemmälle tosin helpotti pahimpaan tuskaan.


ps. Eka presentaatio lusittu! Aika monta vielä edessä. Saatiin tästä ekasta 84. Kun kysyin proffalta, mitä se tarkoittaa, niin kuulemma B. Ei paljo selventänyt, mutta en jäänyt testaamaan, että missä vaiheessa tyhmät kysymykset alkavat vaikuttaa arvosanaan..

Note to self: jos olet sottapytty, pue esitelmöintivaatteet vasta aamupalan jälkeen.