Arvoitus

Mikä on punainen ja kiemurtelee tuskaisena luokan edessä?

Sankarittaremme (terveisiä vaan täältä Minä-Minä-Maasta) pitämässä esitelmää kärsien nokkosihottumasta. Piti vähän hillitä, etten koko ajan raapinut. Oi onnenpäivää.

Sain kun sainkin ilmeisesti edellisen kirjoituksen pannarikesteillä osuman mansikasta, ja lopputuloksen sitten voikin arvata. Tai ei tarvitse edes arvata, sen kun näkee naamastakin. Tällä kertaa tosin jotkut luonnonvoimat olivat minulle armollisia, ja ihottumaa on lähinnä selässä ja jaloissa, ja kasvoissakin vain vähän. Näyttää vain siltä, kuin olisin levittänyt poskipunaa vähän ronskimmalla kädellä, ja myös nenään ja leukaan. Peitevoiteella saa onneksi lähes ihmeitä aikaan.

Mutta ei se mitään, nythän on ystävänpäivä, joten pitääkin tunnustaa väriä. Mistä saadaankin nokkela aasinsilta, eli...

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Ylivalotus on armollinen myös ihottumalle.

Ja ähäkutti kaikille niille jotka nyt luulevat, että ostin tuon ruusun itse. Sain sen yhdeltä pojalta jonka kanssa ollaan samalla kurssilla (ai mitkä kulttuurierot..?). Ja joo, sietääkin olla kateellinen.

Tänään tie johtaa taas kanadalaispäämajaan, kun luvassa on heidän järkkäämä illallisensa. Oli kuulemma vaikea löytää majavaa täältä, mutta lopulta onnistuivat. (Myönnetään, en tiedä vieläkään oliko tuo majavaillallinen vitsi vai ei. Luulen että on, mutta ei noista koskaan tiedä... Se selviää sitten vasta illemmalla. )

Nyt palaan kouluhommien pariin. (Oikeasti menen tuijottelemaan ja haistelemaan tuota ruusua. Pitää nyt ottaa kaikki irti ensimmäisestä ystävänpäiväkukasta.)

ps. Olisin varmaan purskauttanut aamukahvit näppikselle tuossa eräänä päivänä, kun näin millä hakusanoilla blogiini on googlen kautta päädytty: "vaihtari kilot". Muita hyviä tähän mennessä oli myös "uimalakki" ja "trikoot kotona". Onneksi oli ilta eikä kahvia lähimaillakaan, niin läppäri säästyi ilman kylpyä.

pps. Presentaatiosta 91! Sikäli kun kaikkia kiinnostaa.