Etana etana näytä sarves

Loppuviikon pystyy tiivistämään aika hyvin ihan parilla sanalla. Myöhään kukkumista. Mistä johtuen aivan liian vähän lepoa... Hauskaa kyllä oli, mutta samalla jatkuva huono omatunto, kun ei tullut opiskeltua vaikka olisi pitänyt. Tentteihin lukeminen ei näköjään ole yhtään helpompaa täälläkään, yllättäen.

Torstaina käytiin Kanadan poikien luona syömässä. Pojat olivat lievästi sanottuna huvittuneita, kun yksi toisensa jälkeen myönsi pitäneensä mahdollisena, että haarukat isketään illallisella majavaan. Onneksi ei kuitenkaan, sillä muuten olisimme jääneet paitsi sairaan hyvästä teriyakikanasta.

(Kuvitus puuttuu koska oli nälkä. Mutta kuvitelkaa tähän lautanen, jossa on kanaa, riisiä ja vihreitä papuja.)

Tai no, en tiedä kuinka hyvää muiden ruoka oli, sillä itse sain spesiaaliannoksen. Pojat kun olivat unohtaneet sen tärkeimmän ruokarajoitteeni ja käyttäneet marinoimiseen pannukakkukesteiltä jääneet mansikkahillon jämät... Kaverini meni vähän etukäteen ja oli havainnut tämän epäkohdan, ja kun itse saavuin varttia myöhemmin, vaihtoehtoannos oli jo valmis. Nopeaa reagointia, sanon minä. Sain siis kanaa vaahterasiirappikastikkeella. (En tosin illallisella vielä tiennyt, mitä oikein söin, mutta seuraavana päivänä sain kiristys-lahjonta -kombolla udeltua ainesosat. Sikäli kun osaisin kuitenkaan valmistaa samanlaista, mutta aina voi kuvitella itsestään liikoja.)

Illallisen jälkeen jatkettiin iltaa yhdessä pelaillen erilaisia tosi hauskoja seurapelejä ja -leikkejä, tai miksi niitä nyt sitten kutsuisi.

Seuraavana iltana suuntasimme samaan osoitteeseen, sillä olimme edellisenä päivänä päättäneet ottaa kunnon Beer Pong-turnauksen. Pelattiin pareittain toisiamme vastaan, ja oli kivaa, vaikka meidän joukkueemme jäikin finaalin ulkopuolelle. Ilta jatkui aamuun asti, ja kotiin pyöräilin seitsemän kieppeillä, tällä kertaa onneksi vain pienen kiertotien kautta. (Olen pian varmaan kokeillut jo kaikki väärät reitit Bastillen ja oman kämpän välillä, joten vain oikea tie on enää jäljellä.. sitä odotellessa!)

Pitkäksi venähtäneestä illasta johtuen lauantai oli vähän laiskahko päivä. Illalla käytiin yhdessä pizzalla muiden laiskimusten kanssa. Ihan turha reissu ei ollut, sillä to do-lista lyheni yhdellä kohdalla (tai pikemminkin to eat-lista).

Alkupalaksi tilattiin nimittäin otsikon mukaisesti hetken mielijohteesta etanoita.

Sieltä ne pikkuhiljaa lähestyy.

Ulkonäkö: Ihan nättejä kuoria.

Koostumus: Sellainen etanamainen.

Maku: Eipä siinä maistunut muu kuin kastike, joka oli ihan jees. Aika valkosipulinen.

Eikö tulekin heti nälkä?

Tiivistettynä: Limaista, mutta maukasta. Mutta sai kyllä jäädä tähän kertaan meikäläisen osalta.

Sunnuntaina oli tarkoitus opiskella ahkerasti koko päivä, mutta en ole vieläkään aloittanut... Tämän päivän midtermistä pitäisi kyllä ottaa opiksi ja valmistautua keskiviikon koitokseen vähän paremmin. Voi kyllä olla, että valmistautuminen jää tälläkin kertaa vähän sivuosaan, sillä tänään tulee ensimmäiset vieraat kotipuolesta! Eli purkkaa tulossa, jee!

Kivaa maanantain jatkoa vaan kaikille, menen tästä syömään. Jotain muuta kuin etanoita.