Pannarikestit

Yksi parhaista jutuista täällä on ollut se, että oppii aika paljon muista kulttuureista. (Välillä kyllä tuntuu, että niistä muista oppiikin enemmän kuin ranskalaisesta kulttuurista itsestään, vaihtareilla kun on tapana viettää aika paljon aikaa keskenään.) Ilman tänne tuloa en varmaan olisi tietoinen brittien pannukakkupäivästäkään! Tai ehkä olisin, mutta en varmana olisi päässyt viettämään sitä. Ainakaan tänä vuonna. Tai no, ainakaan tässä seurassa.

Suomalaisilla on laskiainen pullineen, ranskalaisilla Mardi Gras ja crêpet (eli letut) ja briteillä samaisena päivänä tehdään pannukakkuja. Siis niitä amerikkalaisia paksuhkoja lättyjä, joita paistetaan pannulla. Mielellään kolmella, jos porukkaa on saman verran kuin tänään.

Pojat hoiti kokkauspuolen.

Vietettiin siis pannaripäivää brittiläiseen tapaan vaihtariporukalla, koska eräs brittivahvistuksemme erehtyi mainitsemaan tästä perinteestä. Se oli luonnollisesti muillekin ihan pätevä syy raahautua pannareista notkuvan pöydän ääreen. Tosi vastentahtoisesti tietysti.

Hienosti tytötkin osasivat pilkkoa.
(Minä tosin keskityin psyykkaamaan tähän huippusuoritukseen sohvalta käsin.)

Ruokalistalle päätyi myös munakokkeli, pekoni ja englantilaiset muffinit. Pekoni tosin osoittautui joksikin ihan muuksi kuin pekoniksi, mutta ilmakuivattu kinkku oli mielestäni vähintään yhtä hyvä vaihtoehto nautittavaksi muffinien kanssa. Kaikki toivat mukanaan jotain lettujen kanssa tai muuten syötäväksi.

Pannarit vielä odottamassa, kuvassa englantilaisia muffineja.

Arvatkaa minun tuomiset..? No joo, liian helppo, tietysti nutellaa ainakin. Lisäksi nappasin kaupasta mukaani raparperihilloa ja banaaneja. Pöydästä löytyi muiden tuomana myös mansikoita, mansikkahilloa, vaahterasiirappia ja jos jonkin sorttista mehua. Ja iso köntti voita. Mmmh.

Ruokaa. Nam.

Yleensä en pahemmin kyylää muita ruokapöydässä, mutta tänään oli pakko vähän vaklia, että kuka ottaa mitäkin ja millä veitsellä. Ihan vaan koska mansikat. (Tietämättömille nippelitieto: olen pahasti allerginen mansikoille. Nokkosihottuma ei ole kiva juttu.)

Uskaltauduin sentään lautaseni kanssa näin lähelle mansikka-zonea. 

Harmi kun pannukakkupäivä on vaan kerran vuodessa. Ei millään pahalla, mutta olihan tämä nyt vähän hauskempaa kun perinteiset laskiaispullat. Paitsi jos niitä leivotaan yhdessä, se voi olla ihan kivaa. Ja jos saa laittaa täytteeksi sekä marsipaania että hilloa että kermavaahtoa. Sitten saatetaan olla tasoissa näiden kanssa. (Odottelen kyllä edelleen sitä muoti-ilmiötä, että muutkin alkaisivat laittaa pulliinsa nutellaa. Siinä olisi ainesta uudeksi perinteeksi.)

Ehkä kehittelen jonkun hienon "suomalaisen perinteen", kuten vaikka jäätelöannoskeskiviikon. Tai piirakkasunnuntain. Pizzaperjantai olisi kyllä jopa aika lähellä totuutta. (Onnittelut toimistolle kyseisen mainoksen takana, hienosti olette onnistuneet aivopesemään ainakin minut.)

Se on kyllä ainakin varmaa, että suomalaisilla on tapana viettää täytekakkupäivää 10.3.