Turistina

Siskoni on tosiaan ollut tämän viikon käymässä miehensä kanssa Pariisissa. Vähän harmittaa, että opiskelun osalta sattui hankalahko ajoitus midtermien ja muiden puolesta, ja näkeminen on jäänyt aika vähälle... Onneksi täällä löytyy tekemistä ilman meikäläistäkin!

Nähtävyyksiä on tullut kuitenkin käytyä katsomassa enemmän kuin tavallisesti. Kaisa ja Ville menivät tiistaina katselemaan Notre Damea ja muita paikkoja, ja me kävimme vaihtariporukalla samaan aikaan katsomassa katakombeja. Tiedättehän, niitä maan alla olevia käytäviä jostain kaukaa muinaisuudesta. (Tai no, ajalta ennen internettiä kuitenkin.) Täältä löytyi tähän mennessä hohdokkaimmat katakombit, mitä olen nähnyt. Tai karmivimmat, miten sen nyt ottaa, riippuu ihan että kuinka paljon tykkää luista ja siitä, että ne on pinottu lähes pelottavan systemaattisesti kasoiksi.

Muutama kuva reissulta, olkaas hyvä.

Siitä sisään vaan.

Oli niitä vessoja entisaikaankin, katsokaa vaikka.

Seurani nautti erityisesti kun ihmettelin ääneen, mistä kaikki luut ovat tulleet sinne, ja että ovatko he sattumoisin kuulleet kenestäkään, joka on vieraillut katakombeissa...

Pääkalloja nähty yhden elämän tarpeisiin.

Meikäläiset ei kuitenkaan tällä kertaa päätyneet osaksi luunäyttelyä, vaan loppujen lopuksi puistoon istuskelemaan. Kaikilla oli midtermeihin valmistautumista, joten leivosten syöminen ja laiskottelu auringossa oli oikein varteenotettava vaihtoehto.

Mitäs me ahkerat opiskelijat.

Keskiviikkona kävimme sitten K&V-kombon kanssa Montmartrella katselemassa rukoilevaa munkkia (vaikka eihän sitä oikeen hyvin näkynyt vieläkään). Myös Moulin Rougella tuli pyörähdettyä, ja iltapäiväpalalla kävimme eräässä crêperiessä, jonka bongasin TripAdvisorin kautta. Ei ollut turhaan kehuttu, tulee varmaan mentyä uudestaankin! Käytiin myös LaFayettessa, ja eihän sieltä taaskaan täysin ilman ostoksia päässyt pois.

Lettuja ja siideriä, nam.

Tänään pyörin taas kolmantena pyöränä, ja kävimme moikkaamassa Jim Morrisonia. Oli jäätävä ilma, joten muuten hautausmaalla kiertely jäi aika vähälle. Onneksi sieltä ei kukaan kuitenkaan ole ihan paikalla lähdössä mihinkään, joten muita julkimoita voi käydä vielä katselemassa myöhemminkin. Vaikkapa jonain sellaisena päivänä, kun tuuli ei meinaa jäädyttää pystyyn, en nimittäin ihan vielä haluaisi liittyä seuraan.

Illan ohjelmassa on vielä raportin kirjoittamista (hyvin edistyy tälläkin hetkellä, kuten varmaan huomaatte). Tarkoitus oli myös käydä häiritsemässä pariskunnan illallista, mutta saa nähdä, tällä hetkellä on niin hyytävä olo edelleen että pelkään tulevani kipeäksi... Harmi sinänsä, kun ovat lähdössä jo huomen aamusta takaisin Suomeen. Tänään olisi aika lailla viimeinen mahdollisuus treffailla täällä päässä.

Raportti kutsuu, ei tunnu olevan sen verran omatoiminen täälläkään päin maapalloa, että valmistuisi itsekseen. Harmi.

Palataan.