Pizzaa, pastaa ja Paavi

..Ja tietysti gelatoa, mutta se ei rimmannut kovin hyvin. (Tällä reissulla seitsemän makua testissä. Empiirisen tutkimuksen tulos: biscotti paras, suklaa hyvä kakkonen.)

Rooman reissu oli aika kiva, en voi muuta kuin suositella. Tavallaan kaupunki oli tosi erilainen verrattuna Pariisiin, mutta saattoi johtua ihan vain siitäkin, että aivot tuli vaihdettua loma-asetuksille jo koneeseen noustessa.

Taidan tällä hetkellä luottaa enemmän kuvien tehoon kuin pastan pehmentämien aivojeni tuottamaan tekstiin, joten täältä pesee. Ja vieläpä epäjärjestelmällisessä järjestyksessä. Fb-kaverit saattavat joutua saman kollaasin uhriksi vielä muussakin ympäristössä, jos aktivoidun. (Vieläpä samoilla kuvateksteillä, kuka tietää,  sillä valitettavasti minullakin on vain rajallinen vitsivarasto.)

Tästä lähdettiin. No okei, menossa jo kolmas metro ennen bussille pääsyä.

Ja tältä siellä sitten näytti. Ekoja kuvia, kun päästiin ulos asunnolta.

Kirppis-kahvila-mikälie, joka myi myös hienoja magneetteja.
(Joihin palataan myöhemmin.)

No ähäkutti, enhän mä nyt malta ihan hiljaa tässä olla. Rantauduttiin Roomaan maanantaina puoliltaöin, joten päätettiin yllättäen aloittaa kaupungin tutkailu vasta aamusta.

Kuuluisa vesiputous, josta en ollut kuullut aiemmin. Ei siis tarpeeksi kuuluisa.

Matkalla tajunnanräjäyttävälle jäätelölle.

Vaihdettiin neniä. Eli jatkossa ei passaa valehdella.

Kolmen päivän aikana käytiin tietysti Colosseumilla ja muutamassa muussakin kohteessa, vietettiin aika paljon aikaa Vatikaanissa ja kierreltiin kaupunkia. Kovin paljon ei tullut nähtävyyksiä katseltua, mutta henkilökohtaisesti en olekaan niiden perään. Niitä voi katsella Googlen kuvahaustakin (varmaan lähes sama laatu), kaupungin tunnelmaa ei voi kokea kuin olemalla paikan päällä.

Löydettiin sattumalta tällanen jätskipaikka.

Moderni Manneken-Pis.

Tässä vaiheessa ei vielä tarkalleen tiedetty, mitä varten nuo kaikki penkit oli.

Yksi reissun ehdottomista kohokohdista oli keskiviikkoaamu, kun Paavi piti viimeisen julkisen esiintymisensä. Viime kirjoituksessa heittämäni vitsi Paavin moikkaamisesta kävikin siis toteen... Keskiviikkona heräiltiin aamulla jo kuuden pintaan, ja seitsemän jälkeen lähdettiin taivaltamaan kohti Vatikaania eväät mukana. Asunto oli onneksi ihan lähellä. Ihmismassat nähtyämme pelättiin jo pahinta, että lähdettiin sittenkin liian myöhään, mutta päästiin kuitenkin sisään. Ja itse asiassa vieläpä helkkarin hyville paikoille! Tämä oli kuitenkin vasta alkua, sillä edessä oli vielä useamman tunnin odotus. Puhe oli aikataulutettu alkamaan 10.25, mutta italialaiset aikataulut... Noo, kovin tylsää ei kuitenkaan ehtinyt tulla, sillä meininkiä riitti. Ja sää suosi (kuten muutenkin koko matkan ajan, oltiin aika onnekkaita!).

Sieltä tulee.

Ja siinä menee.

Ei ole tarkoitus nyt heittäytyä tunteelliseksi (pois se minusta, hyi), mutta oli kuitenkin aika koskettavaa nähdä Paavi ihan ilmielävänä muutaman metrin päästä. Lähinnä ehkä myös siitä syystä, että tiesi kuinka tärkeää se monille muille paikallaolijoille oli. Ja no, olihan se myös tosi siistiä. Harvemmin sitä näkee Paavia, joka on jäämässä eläkkeelle.

Päästiin takaisin vasta pitkälti puolen päivän jälkeen, mutta hyvä reissu. Kannatti käydä. Menisin uudestaankin, jos en olisi jo nähnyt tapahtumaa.

No kukapa ei?

Vaikka syötiin joka päivä ulkona, tuntui että rahaa meni aika lailla saman verran mitä Pariisissa ihan tavallisena arkena. Mitään muuta en kyllä tosin oikeastaan ostanutkaan, jollei paria postikorttia lasketa (jotka tosin unohdin lähettää, sori äiti ja isä ja mummo ja ukki) ja magneettia, jota koristaa Paavin kuva. (Herätti hilpeyttä kanssamatkustajissa. Ihmettelen kyllä että miksi.)

Hiukan söpö takeaway-espresso.

Ruoka oli hyvää ja hinnat halpoja ainakin Pariisin hintatasoon tottuneelle. Täytyy silti sanoa, että parhaat pizza- ja gelato-kokemukset eivät löydy Roomasta vaan yllättäen Belgiasta. Pasta oli aika huonoa myös monissa paikoissa, mutta onneksi viimeisenä iltana tuli vastaan sentään hyvä kokemus, niin en pidä Italiaa enää ihan toivottomana pastan suhteen!

Kotikadulta.

Eipä kai muuta reissuun liittyen. Kivaa oli, menisin uudestaankin, ja aion kyllä mennäkin!

Kotiin tullessa mietin että onpa kiva asua paikassa, mihin on lomaltakin tosi kiva palata takaisin. Normaali lomamatkan päättymisahdistus jäi siis tällä kertaa kokematta, kiitos Pariisi.


ps. Oli myös hauska huomata, että jo parin päivän pizza-pasta -kuuri aiheutti todella voimakkaan salaatin ja hedelmien kaipuun. Ja mielettömän hingun lenkkipolulle, vaikka Roomassakin tuli käveltyä. Ehkä sittenkin tykkään siitä juoksemisesta ainakin vähän, oli nimittäin ekoja juttuja mitä tein Pariisiin päästyäni.