Ai mitäkö kuuluu..?

Huomaamatta tullut viikon tauko kirjoittelussa. Johtuu ihan täysin siitä faktasta, että tällä hetkellä koti on ollut paikka, jossa käydään vain nukkumassa. Ja isoimpana osana öistä vieläpä aivan liian vähän. Silmäpussit tuplaantuu joka yö, mutta eivät vielä peitä täysin koko näkökenttää, joten samalla kaavalla voidaan jatkaa ainakin hetki.

Kiireinen viikko tosiaan takana. Kovin syvääluotaavaa analyysia en taida alkaa kirjoittelemaan joka päivästä, mutta mennään lyhyesti koko viikon sisältö läpi, koska kaikkia kuitenkin kiinnostaa.

(Erittäin loogisesti voisin aloittaa kertomalla viime viikon sunnuntaista, kun kävimme kavereiden kanssa Notre Damen huipulla katselemassa maailmaa, mutta aloitankin maanantaista. Miksikö? En ottanut Notre Damen reissulta kuvia, joten harkitsen vielä niiden pyytämistä joltakulta muulta ja huijaan teitä myöhemmin käynnin ajankohdasta tekemällä valereaaliaikaisen postauksen reissusta. Ihan vaan koska I got the power.)

Maanantaina koitti rankka paluu koulun penkille kevätloman jäljiltä. Meikäläisellä tosin kolmisen tuntia myöhemmin mitä oli tarkoitus, sillä sunnuntaina pyydystetty flunssa yltyi sen verran pahaksi, että jouduin skippaamaan ensimmäiset tunnit. Myöhemmin oli kuitenkin pakko raahautua ihan paikan päälle, koska vuorossa oli toisen ranskan kurssin midterm. (Rakastan sitä opettajaa entistä enemmän jo pelkästään tästäkin syystä, että laittaa kokeen heti loman jälkeiselle viikolle... ei sillä, että se olisi kuitenkaan vaikuttanut omaan loman viettooni, haha.) Midterm oli aika työläs, piti kirjoittaa kaksi esseetä ranskaksi. Ja sellaselle pieniruutuiselle paperille. Ja sillä opettajalla oli jotkin minimimitat kummallekin esseelle. Huoh. Unohdin varmaan ainakin puolet kaikista aksenttimerkeistä ja sanan taivutuksista ja muutenkin koko homma oli ihan syvältä, mutta tulipahan tehtyä ja vieläpä selvittyä.

Tiistaina olikin sitten onnenpäivä, sain vieraita koto-Suomesta. Eli äippä ja iskä tuli visiitille! Tiistai sattui olemaan omalta osaltani myös vapaa päivä opiskelujen puolesta, joten oli kivaa kun päästiin heti näkemään vähän enemmän.

Puikot ojossa valmiina iskuun.

Reissu ei alkanut kovin ruusuisesti, gluteenitonta ruokaa tarjoavan raflan löytäminen osoittautui nimittäin aika haastavaksi rastiksi. Tiistaina lounaaksi päädyttiin sitten sushipaikkaan. Todella ranskalaista, mutta vanhemmilleni kuitenkin uusi kokemus. Ja ilmeisesti ei aivan järkyttävä sellainen, onneksi, puhutaan nimittäin meikäläisen lempiruuasta.

Sushilounaalta lähdettiinkin sitten Eiffelille, aikomuksena mennä ylös. Ja kyllähän me sinne loppujen lopuksi päästiinkin, vaikka odotusaikaa olikin se pari tuntia.

Huipulla tuulee. Tervetuloa.

Oli sieltä ihan kivat näköalat. Ehkä vähän paremmat mitä omasta ikkunasta.

Keskiviikkona käytiin kahvittelemassa täysin gluteenittomassa leipomossa. 

Toiset syö lounaaksi suolaista, herkkupeput menee suklaakakulla.

Ja reippailtiin pieni lenkki Sacre Coeurilla ja Moulin Rougella.

Oli se siellä edelleen, piti käydä varmistamassa.

..ja sain yhden kurssin midtermin takaisin. Mainitsemisen arvoinen juttu, koska olin ihan paras. Tuleva innovaatiojohtaja täällä terve.

90/100 oikeuttaa idioottihymyyn.

Torstaina vierailtiin Galerie Lafayettella. Oli hauska nähdä, millaisia reaktioita luksusmerkkien hinnat aiheuttivat... (Kyllä isä, puhelin voi maksaa 13000€, jos merkkinä on Vertu. Se ei ole painovirhe.)

Macaroneja valitsemassa. Vaikeeta hommaa.

Ilta meni osittain esitelmää valmistellessa, mutta päädyimme käymään kavereiden kanssa "yhdellä". Juomien määrä jäikin yhteen omalta osaltani, mutta kotiin suuntasin vasta kahden tienoilla. Pieni onnettomuus sattui kotimatkalla ja nilkka pyörähti aika ikävästi. (Eli ei juoksua vähään aikaan, typerää.) Kovin kauaa en kuitenkaan ehtinyt harmitella asiaa, sillä kotiin saapuessa huomasin, että minulle oli tullut PAKETTI! Kiitos ihanaa Jyväskylän tytöt!

Kiitos vielä Annika, Janni ja Riina!

Perjantaina oli esitelmöintipäivä. Tyylistähän ei tingitä, vaikka nilkka ei olisikaan iskussa. Opettaja jotakuinkin rakasti meidän esitelmäämme. Niin tosin kuuluikin, koska se oli aika huikea. (Saatiin ehkä myös säälipisteitä korkkarit+nilkka paketissa -yhdistelmästä.)

Herätti hilpeyttä myös metrossa. Olen niin chic.

Illalla treffasin vielä porukoiden kanssa, mutta aika pikaisesti. Ja vielä sitä myöhemmin treffailtiin kavereiden kanssa ei-niin-pikaisesti, ja nyt väsyttää. Mutta no, nukun sitten ensi viikolla, nyt viikonloppunakaan ei vielä oikein ehdi. 

Tai joskus sitten vanhana. (Eli milloin tahansa tulevan sunnuntain jälkeen, hui.)