Vähän erilainen perjantai

Minun piti elää näinkin vanhaksi kuin 24-vuotiaaksi... (Edelleen muuten vähän hirvittää tuo luku, mutta kai siihen tottuu jossain vaiheessa. Ja sitten mittari pyörähtääkin jo lukemaan 25.) Ja sitten vasta hoksasin, etten olekaan ihan huono luistelija. Olin itse asiassa melkoisen hyvä.

Vähän meinaa jänskätä pitkästä aikaa.

No, parempi löytää sisäinen taitoluistelija myöhään kuin ei silloinkaan.

Eilen oli yliopistomme opiskelijajärjestön järjestämä tapahtuma, eli mentiin siis illalla yhdessä luistelemaan jäähalliin Bercyyn. Osallistuminen oli ilmaista, normaalisti kun tuosta lystistä joutuisi pulittamaan huikeat kolme euroa, sisältäen lainaluistimet. Saatanpa mennä siis käymään uudestaankin.

(En muuten voi liikaa ylistää Dumppia, mitä tulee tapahtumien järjestämiseen. Vaikka välillä jotkut jutut menisivätkin vähän niin tai näin, se harvemmin näkyy ulkopuolelle, ja aikatauluista pidetään kuitenkin kiinni. Ranskalaiseen tapaan nimittäin piti tavata 20h30 läheisessä pubissa snäksien parissa ja luistelemaan oli tarkoitus lähteä 21h30, mutta ensimmäiset järjestön ihmiset ilmaantuivat paikalle kymmenen jälkeen... No, maassa maan tavalla. Minulle kehittyy täällä varmaan kevään aikana sen verran pitkä pinna, että Dalai Lamakin voisi ottaa oppia.)

Tässäkin tarvitaan malttia. Jäänhuoltotauko. Huoh.

Joskus puoli yhdentoista jälkeen päästiin vihdoin halliin asti, ja pian oltiinkin jo jäällä. Oli muuten tungosta! Lainaluistimet olivat vähän epämukavat, mutta muuten kyllä liidin jäällä sulokkaasti kuin ..jääprinsessa. Ainakin omissa mielikuvissani, totuus oli varmasti ihan toinen.

Kaatumisia? Pyöreä nolla. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä. Kuinka monelle aiheutin kaatumisen? Se onkin jo ihan toinen tarina. (Oikeasti sekosin laskuissa, ja siksi en voi sanoa mitään eksaktia lukemaa.)

Jäähallissa oli hyvä tunnelma, vähän erilaista kuin mitä on Suomessa tottunut. Musiikki soi, valot välkkyivät, screenillä pyöri musiikkivideoita ja kaikilla oli tietysti ihan huippukivaa. Tämä oli vähän niinkuin hohtokeilauksen luisteluversio.

Joskus puolen yön jälkeen lähdimme kotia kohti, kun paikka suljettiin. Olisin kyllä voinut jäädä vielä pitemmäksikin aikaa.

Ai oliko meillä kivaa? Ihan sairaan.

Oli muuten yksi parhaista perjantai-illoista täällä tähän mennessä.

ps. Arvatkaapa milloin luistelin viimeksi ennen tätä? Neljä vuotta sitten. Luxemburgissa. Suomessa luistelu olisi selkeästi jotenkin liian itsestäänselvää ja helppoa. (Oikeasti johtunee siitä että Suomessa olen niitä huonoja luistelijoita. Ulkomailla pystyy vähän boostaamaan egoaan edes sillä, että luistelee ilman, että tökkii kärkipiikeillä vauhtia.)