Olipa kerran pääsiäinen

Pääsiäissunnuntai. Kello 9.53. Aamulenkki luvassa. Ulkona näyttää olevan juuri täydellinen juoksukeli, vähän viileää, mutta pienehkö auringonpaiste. Fiilistelen jo etukäteen tyhjiä, kuolemanhiljaisia katuja. Kerrankin saan juosta ihan rauhassa väistelemättä ketään.

Astun ulos. Ja mitä näenkään.

Miten olisi uusi hattu noin pääsiäisen kunniaksi?

Täällähän on täydet bileet meneillään.

Mitä hittoa Ranska? Nyt on pääsiäissunnuntai. Ei se ole mikään markkinapäivä.

Olen koko ajan pitänyt Ranskaa vähän vanhoillisena maana, joten kuvittelin pääsiäisen olevan pyhitetty ihan kaikelle hiljaisuudelle, ja odotin maan ylösnousemusta takaisin elävien kirjoihin tapahtuvaksi vasta tiistaina. Mutta ei, sama meininki kuin joka sunnuntai. Jos ei jopa vähän vilkkaampikin.

Onko tylsää? Osta dvd. Ihan vaikka vaan siksi kun voit, vaikka on pyhäpäivä.

Jardin du Luxembourgissakin oli vilinää. Hyvät kirittäjät tosin puuttuivat, ja jo perinteeksi muodostunut vakiomatkani taipui ihan samaan tahtiin mitä yleensäkin. Kehitystä ei siis ole tapahtunut, mutta näillä elämäntavoilla en nyt sitä odotakaan. Tämä 1-3 lenkkeilykertaa viikossa ei juuri riitä muuhun kuin kunnon ylläpitämiseen, varsinkaan kun kuntosaliharjoittelu ei ole mukana kuvioissa. En kuitenkaan jaksa stressata, en aio pilata enää yhtään ainutta kevättä tavoitteellisella (eli minun tapauksessani päättömällä) treenaamisella.

Jos suklaamunista ei tullut vielä tarpeeksi huono olo, niin pari kierrosta
karusellissä korjaa kyllä tämän epäkohdan.

(Muut lenkkeilijät olivat tosiaan ilmeisesti jääneet koteihinsa ahtamaan napaansa suklaamunia periranskalaiseen tapaan, eli toisin sanoen hörppimään sysimustaa kitkerää kahviaan ja väliin sitten polttelemaan savukkeita. Miten muuten ne muka pysyisivät niin hoikkina ja pahantuulisina? Se on raskasta olla nälässä koko ajan.)

Joko kyseessä on hyvä leipomo, tai sitten on vaan kivempi jonottaa porukalla.

Ilmeisesti pääsiäismaanantainkaan kohdalla ei ole oikein yksimielisyyttä, että onko kyseessä normipäivä vai ei. Kouluista on vapaata, mutta ilmeisesti kaupat saavat päättää ihan itsekseen, miten menettelevät.

Olitpa auki tai kiinni, olet kuitenkin poikkeus.

Ei se mitään. Minä ainakin tykkään tällaisesta pääsiäisestä. Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, kun ei ole kotona rukoilemassa tai henkistymässä noin muuten. Se kun ei meikäläisen kohdalla oikein onnistu ilman sammiollista mämmiä.

Hävyttömän suuri pala suklaakakkua on kuitenkin suhteellisen hyvä korvike, kun ei suklaamuniakaan nyt ole tälle päivälle.

ps. Blogin ulkoasun viimeistely jää nyt sitten toiseen kertaan, kun pääsiäisenä onkin näköjään elämää. Ei se mitään, kohta alkaa loppukokeisiin luku, joten silloin on ainakin aikaa hioa kaikki viimeisen päälle. Juuri sopivasti ennen kuin koko bloggaaminen tulee tiensä päähän.