Pienoinen tauko ollut näissä meidän kansainvälisissä kokkailuissa kevätloman ja muiden typerien juttujen takia, mutta nyt keskiviikkona päästiin taas homman makuun. Ja hyvältä maistuikin olla vieraana saksalaisessa ruokapöydässä.
Ruokalistalla oli perunamuusia, lihapullia ja jonkinlaista punakaalihöystöä, ja alkupaloina ja juomana illan emännän kotikaupungin erikoisuuksia, eli eräänlaista juustoa, jota tarjoiltiin sipulin ja viinietikan kanssa, sekä Apfelweinia. (Maistui minun mielestäni aika lailla ei-niin-makealle omenamehulle, johon on sekoitettu kivennäisvettä. Mutta ei siis huono ollenkaan.)
Kuvaustaitoni eivät taaskaan oikein tuo oikeutta illan tarjoiluille. (Onneksi minulla on kuitenkin muita kykyjä, vaikken olekaan löytänyt niitä vielä.)
Vai mitäs sanotte näistä? Kaksi lähes samanlaista kuvaa, joista molemmat tärähtäneitä. Go girl.
Itse lähdin kotiin ihan hyvissä ajoin, sillä torstaina koitti taas opiskelut ihan normaaliin tapaan. Olikin muuten hauska luento! Tällä hetkellä kurssilla on käsitelty ulkomailla työskentelyyn ja työkomennuksiin liittyviä asioita, ja eri maiden erityispiirteitä. Nyt eilisellä luennolla saatiin sitten ihan laskea tilastojen ja omien vastausten perusteella täsmällisiä lukuja, että mihin maihin soveltuisimme parhaiten työskentelemään. Itse sain Suomen osalta pisteet 44, mikä meinaa että minulla oli tuon verran "eroavaisuuspisteitä" maan keskivertovastausten kanssa. Alle 15 oli raja, jolla sopeutuu erityisen hyvin maan työkulttuuriin. Tulevaisuudessa olin ajatellut hakeutuvani töihin tänne Ranskaan, mutta pisteet 66 eivät näytä kovinkaan lupaavilta... Pikaisten laskelmien puolesta lähinnä Yhdysvallat ja Kanada olisivat minulle sopivia työympäristöjä. Ei sillä, että niissäkään tosin mitään vikaa olisi, mutta ehkä en pohjaa tulevaisuudensuunnitelmiani suoraan näihin tilastoihin.
Taas reilun viikon tauko lenkkeilyssä alkoi tuntua jo pääkopassa, ja kun iltapäivällä oli ihana auringonpaiste, niin päätin lähteä ihan vain pikaiselle ja lyhyelle ja ennen kaikkea rennolle juoksulenkille. Nilkka kun ei ole vieläkään kunnossa (teippasin sen tosin aika hyvin etukäteen). Lopputuloksen voineekin jokainen arvata. Perinteinen about 12 kilometriä taipui vähän hitaampaan aikaan, mitä normaalisti, vaikka aika hurjilla sykkeillä tulikin koko lenkki vedettyä (saattoi tosin johtua myös hurjasta vastatuulesta, kuutisen metriä sekunnissa). Nilkassa ei tuntunut sinä aikana juurikaan mitään poikkeavaa, mutta lenkin jälkeen kuitenkin juili aika mukavasti. (Koutsi on varmaan nyt ylpeä.) Pitänee siis pistäytyä apteekissa hakemassa vähän lisää teippiä.
Ensi viikolla luvassa kolme presentaatiota, eli alan nyt työstää niistä edes jotain ennen kuin lähden brändäyskurssille. Kivaa perjantaita vaan kaikille muillekin.
ps. Kuinka hauskaa, minulla piti olla eräs midterm keskiviikkona mutta se olikin PERUTTU. Ilmeisesti niiden extreme-sääolosuhteiden vuoksi... Suomalaisilla ei kovinkaan paljon opinnot edistyisi vuoden mittaan, jos säikähdettäisiin jokaikistä lumihiutaletta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti