Tässä teille tätä arkea

Äiti oli oikeassa, näköjään mennyt taas viikko ilman päivityksiä. Ups. Hengissä ollaan kuitenkin! Viikonloppuna ei ehtinyt oikeen kirjoitella, kun ei oikein hyvin kerennyt nukkumaankaan. Perjantaina juhlistettiin synttäreitä ja lauantaina elämää yleensä, mistä johtuen viikonloppuna nukutut tunnit mahtuivat kirkkaasti kahden käden sormiin. Eikä maanantain syvästi rakastettu kahdeksan aamu paljon antanut mahdollisuuksia tasoittaa tuota univelkaa. Mutta nyt ollaan taas fyysisesti jotakuinkin elävien kirjoissa, joten ehkä tekstiäkin syntyy jonkin verran.

Kuvituksena random-otoksia kuluneelta viikolta.

Jardin du Luxembourg. Ihan ok lenkkeilypaikka.

Viikonloppu meni tosiaan taas kavereiden kanssa ollessa, ja kivaa oli! Älkää muuten käsittäkö väärin, juhliminen ei tarkoita aina supisuomalaiseen tyyliin överien vetämistä. Lauantaina olin itse liikenteessä pelkän kivennäisveden voimin, mutta silti oli aivan yhtä hauskaa kuin aiemminkin. Sunnuntaina oli tarkoitus käväistä virpomassa, mutta se ei sitten toteutunutkaan. Ainakaan vielä. Täällä kun on onneksi vähän vapaus soveltaa näitä suomitraditioita, kun suurimmalla osalla ei kuitenkaan ole parempaa tietämystä aiheesta.

Sama mesta.

Maanantaina oli viimeiset ranskan tunnit. Mihin tämä aika on oikein mennyt?! Loppukokeet on toki vielä luvassa, ja muut kurssit jatkuvat vielä viikon tai pari, mutta näemmä tämä kevät alkaa olla pikkuhiljaa paketissa meikäläisen osalta. Hurjaa.

Ja vieläkin. Olkaa nyt edes vähän kateellisia.

Maanantain toiselle ranskan tunnille oli toivottu, että oppilaat toisivat mukanaan jotain omasta kotimaastaan, ruokaa, musiikkia tai vaikkapa jonkun videonpätkän. Aika monet tuntuivat unohtaneen (lue: ignooranneen) kyseisen toiveen, mutta minäpä pelastin (tai pilasin, miten sen nyt ottaa) suomalaisten maineen ottamalla mukaan turkinpippureita. Aina yhtä hauskaa syöttää niitä ulkomaalaisille, tälläkin kertaa oli aika messeviä ilmeitä. Youtube-materiaalia suorastaan.

No okei, on siellä vähän karuakin.

Tiistaina oli vapaapäivä, jota juhlistin aamulenkillä. Tuli ilmeisesti juostua vähän turhan kovalla sykkeellä tai nesteytys oli huono, kun iltapäivä menikin sitten päänsärkyä potien. Illaksi raahauduin kuitenkin brittiläiseen keittiöön.

Brittiruokaa. Cottage pie ja parsakaalia.

Ruoka oli to-del-la hyvää, ja enpä kyllä ainakaan tämän perusteella ole ihan samaa mieltä Jamie Oliverin kanssa, että brittiläinen ruoka olisi ala-arvoista ja epäterveellistä. Vähän raskasta, myönnetään, mutta mikään, mikä sisältää cheddar-juustoa, ei voi olla kovin pahaa. Pelkästään vähän syntistä, mutta elämä olisikin aika tylsää ilman. Anekaupan paluuta odotellessa...

Keskiviikkona käväistiin pizzalla jo tutuksi tulleessa punaisten lyhtyjen pizzeriassa. (Uteliaille tiedoksi, kadulla olevat "erikoistarjoilut" maksavat kuulemma 60€.) Hyvää oli taas, quattro formaggi ei petä koskaan. Eikä seurakaan.

Ei ihan quattro formaggi, mutta close enough. Vapaapäivän hemmottelulounas.

Tämä päivä on mennyt enemmän tai vähemmän väsähtäneissä merkeissä. Jotenkin vähän tuppaa ahdistamaan se fakta, että kaikki tämä on jo niin pian ohi. Ja kesäsuunnitelmat vielä ihan totaalisen auki. Onko muuten kuinka reilua, että en ole koskaan ennen elämässäni saanut näin monta kutsua työhaastatteluun kesätöiden osalta? Jostain kumman syystä en kuitenkaan ole kyennyt lähtemään parin päivän varoajalla, joten kaikki työmahdollisuudet ovat menneet sivu suun.

Mähän juon vain design-colaa.

Varmasti lisää tilitystä vielä luvassa kunhan lähtö tulee vieläkin ajankohtaisemmaksi. Nyt en jaksa negistellä julkisesti tämän enempää, enkä myöskään teeskennellä positiivista kun ei siltä tunnu. Palataan.

ps. Nauttikaa vapaapäivästänne, pitkäperjantai on täällä ihan normipäivä. Ihme katolisia sanon minä.