Taisi tulla eka hylsy

Niin se vaan koulunkäynti oli sujunut täällä suhteellisen kivuttomasti tähän aamuun asti. Melkeinpä liiankin, joten oli aikakin tulla muutos. Tunnetaan myös nimellä välikoe. Laskentatoimesta. RANSKAKSI.

Aihe simppeliäkin simppelimpi. Englanniksi klaaraisin koko homman aika helposti. Suomeksi voisin varmaan olla opettamassa kyseistä kurssia (ihan vaan vähän liioitellen). Mutta ranskaksi? No eihän se termistö ollut itsestään päähän uponnut, kumma juttu.

Eilisen jälkeen seinää kun koristaakin (kuvitteellinen) rasti, ja menin elokuviin. Oli yllättävän mukavaa, vaikka niska tuli vähän kipeäksi. Penkit oli selvästi mitoitettu pygmeille keskivertoranskalaisille sopiviksi. Tai sitten minua vaan jännitti liikaa. Pari tuntia meni kuitenkin aika kivuttomasti. (Melkein jo odottelen ensi kertaa. Ainakin, jos pääosan esittäjällä on lähellekään yhtä makeet silmät.)

Mutta takaisin välikokeeseen. Jostain kumman syystä kuvittelin, että kokeessa olisi enemmän päivänselviä kysymyksiä. Huonosti kuviteltu. Yksi tehtävä neljästä meni silmät kiinni päällä seisoen, muut sitten käsittelikin arvonlisäveroa ja noh, osoittautuivat hieman hankaliksi, kun en osannut lajitella yrityksen myyntejä ja ostoja, kun puolet sanoista oli tuntemattomia. Olin etukäteen ajatellut kysäistä opettajalta, josko saisin käyttää sanakirjaa kokeessa apuna, mutta muutinkin mieleni. Ei siitä luvasta olisi kovin paljon hyötyä ollut, kun sanakirja oli jäänyt nököttämään kotiin työpöydän kulmalle.

Arpomalla siis meni. (EDIT: Niin, olisin toki voinut luntata niin kuin vieressä istunut ruotsalainenkin kanssaopiskelija, joka vieläpä kysyi lähtiessään, tarvitsenko apua... Näemmä siitä pitää sitten jokin hinta maksaa, kun haluaakin olla ihan rehellinen.) Olisipa hauska nähdä opettajan ilme, kun tarkistaa minun paperia.

Välikokeen jälkeen sanoin kyllä että oli hieman hankalaa, kun en nyt kovin natiivi ranskan puhuja (vielä) ole. Kysyin myös, saanko tehdä lisää harjoituksia. Opettajan mielipiteestä nyt ei kovinkaan hyvin taas ottanut selvää, mutta sain suklaapatukan. Taisin siis näyttää hyvinkin säälittävältä.

Mä kun kuvittelin että yleensä oppilaat on niitä jotka lahjoo opettajaa.

Seuraavalla tunnilla olikin sitten vähän enemmän actionia, kun kesken luennon eräs tyttö pyörtyi, eikä enää noussutkaan. Ambulanssi kehiin ja meikäläiset ulos luokasta (pelaamaan logoquizzia käytävälle). Oli kyllä aika hurjaa, kun ei vielä puolisen tuntia myöhemmin sairaalaan viedessäkään ollut tullut tajuihinsa. Toivottavasti on kuitenkin kunnossa!

Ahkeraa opiskelua.

Ilta on mennyt esitelmää tehdessä. Viimeistä viedään. Tämän viikon perjantaina ne on sitten kaikki lusittu, jiihaa!

ps. Ehkä parasta päivässä (sen opettajalta saadun suklaapatukan jälkeen): iltapalana mannapuuroa. Vaikka olikin vähän klimppistä.

Jos äiti vaan lähettää parin kuukauden välein uuden satsin
mannasuurimoita, en tuu koskaan takas.