Ja kappas, se olisi sitten tokavika työviikko Sveitsissä taputeltu pakettiin! Ehtikin tulla jo sellainen olo, että sitä oltaisiin pikkuhiljaa viikonlopun tarpeessa. Kulunut viikko ei ole ollut kovin kummoista hullunmyllyä, ei sillä, mutta univelat alkavat taas painaa päälle. Mikä siinä onkin, ettei sitä voi kuitenkaan koskaan mennä ajoissa nukkumaan?
Viime viikolla perheen isä tosiaan valmistui, eli hänen osaltaan viikottaiset reissailut Geneven ja Lontoon välillä loppuivat siihen. Omaan työviikkooni tämä ei kuitenkaan vaikuttanut, töitä on tehty samaa tahtia, tosin "aloitusajassa" on ollut pienehköä joustoa aamuisin. Kasin kieppeillä kuitenkin, ihan lomalaiseksi en ole edes yrittänyt heittäytyä.
Kaiken kaikkiaan siis normaali työviikko takana, mutta mahtuupa joukkoon yksi poikkeusaamukin. Arvaatteko mitä tein?
(kuvitelkaa tähän väliin kuva märkäpukuisesta minusta)
No vesihiihdin!
Nyt tuli kyllä harrastettua vähän liioittelua, sitä meikäläisen räpiköimistä vesisuksien kanssa ei voi kyllä hiihdoksi kutsua millään tasolla. Kovin menestyksekkäitä yritelmiä ei ollut, mutta ehkäpä ensi kerralla jo onnistaisi. Neljä yritystä, joista ensimmäinen oli ehdottomasti paras. Pääsin jopa siihen veden päälle niiden suksieni kanssa (noin nanosekunniksi, mutta lasketaan kuitenkin). Sen jälkeen aloin ajatella liikaa, eikä hommasta tullut enää mitään. Kovin montaa kertaa ei kannata yrittääkään, sillä lihakset väsyvät ja homma vaan vaikeutuu koko ajan. Seuraavana päivänä tuntuikin aika makeasti yläselässä. Niin ja niskassa, onnistuin ilmeisesti retkauttamaan päätäni jollain kerralla veteen paiskautuessani.
Keskiviikko oli vesihiihdon lisäksi muutenkin vähän poikkeuspäivä, meille tuli illallisvieraita. Puolille öin tuli istuttua keittiössä ja kuunneltua ranskan solkotusta. Hyvin pysyin perillä keskustelussa vaikka aiheet vaihtelivatkin, mutta valitettavasti oma osallistuminen on aika vähäistä. Siinä vaiheessa kun onnistuisin muodostamaan jonkin keskusteluun sopivan mukahauskan letkautuksen, on aihe vaihtunut varmaan kymmenisen kertaan. Ei turhauta ei. Tyydyn siis pääasiassa hymyilemään (eli minun tapauksessa virnistelemään typerästi) ja nyökyttelemään, mutta sehän onneksi minulta sujuu. (Saa kaulan lihaksetkin vähän treeniä, jos halutaan jotain positiivista löytää tästäkin surkeudesta.)
Niin ja tiistaina vietin itseni hemmottelupäivää, ja kävin Genevessä vapaailtapäiväni kunniaksi vähän humputtelemassa. Olin tosi hurjalla päällä ja ostin jopa kynsilakan! Ja jäätelöä, jota sain noin saavillisen lapettuna pieneen kuppiin, kuten aiemmasta kuvasta näkyykin. Suklaajäätelö oli vähän turhan tuhtia jopa tämän herkkupepun makunystyröille, mutta muuten kyllä maistui.
Ensi viikolla pääsen viimeisen viikon kunniaksi näillä näkymin todelliseen kotiäitisimulaattoriin - molemmat vanhemmat kun ovat matkoilla samaan aikaan. Maanantaista torstaihin olisi tarkoitus siis olla tytskän kanssa kaksistaan kotimiehinä (tai no, -naisina), saas nähdä mitä keksitään! Varmaan joku päivä käydään pyörähtämässä joko Genevessä tai Nyonissa, jos säät ja mielialat menee samaan aikaan yksiin.
Tuplatahtiseen työskentelyyn onkin sitten hyvä lopettaa tämä stoori, sen jälkeen varmaan muutama vapaapäivä Italiassa maistuu! Niin, Suomessa niitä vapaapäiviä ei näytä kauheasti tippuvan, paluu koulun (korjaus: tiedeyhteisön) penkille koittaa jo näpsäkästi heti paluuta seuraavana päivänä. Onpa muuten jännä opiskella pitkästä aikaa suomeksi! (Ja vieläpä suomea, kyseessä kun on äidinkielen kurssi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti