Pieniä mietteitä auppariudesta

Täällä sitä ollaan tosiaan oltu kolmatta kertaa aupparina, ja eilen tämänkin komennuksen viimeiset työtunnit tuli kuitattua. Vaikka jo ensimmäisen aupparointikerran jälkeen taisin lausua mielessäni kuuluisat viimeiset sanat ei. enää. ikinä. Ja varsinkin sen toisen kerran jälkeen. Mutta tänne sitä vain päädyttiin, jälleen kerran.

En aio huijata, eihän tämä aina niin herkkua ole ollut. On hetkiä, kun kaikki menee pieleen, lapsi tai parhaassa tapauksessa ne kaikki kiljuvat kuin viimeistä päivää, ja ainoa ajatus päässä on FML. Mutta näitä päiviähän tulee vastaan, eli sitä arkea millaisissa ympyröissä tahansa. Tosin kaikkialla ei välttämättä muksujen kitinällä höystettynä, mikä tuo kieltämättä kurjuuteen aivan uudenlaisen ulottuvuuden.

Sadepäivätkin kuuluu elämään, silloin vain vedetään sadetakki päälle ja naamalle hymy.

Itse olen ollut kaikilla kolmella kerralla harvinaisen onnekas perhevalinnoissani, ainakin mitä on saanut kuunnella muiden kauhujuttuja. (Toisaalta uskon, että monessa asiassa metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, eli joissain tilanteissa olisi kannattanut vähän vilkaista sinne peiliinkin. Kaikkien perheiden asennevammoihin ei kuitenkaan olisi voinut juurikaan vaikuttaa.) Omat perheeni ovat vieläpä menneet noususuuntaisesti, eli tämä viimeisin on ollut kokemuksena paras, vaikkei vertailu nyt olekaan kovin reilua ja tapahtuu täysin subjektiivisesti. (Ainakin ehdottomasti optimaalisin suhde työn kuormittavuuden ja palkan välillä.)

Vapaapäivän piristys. Ai tuliko huono olo? Arvatkaa.

Joka tapauksessa, minulla on ollut etuoikeus päästä näkemään ja kokemaan kolmea erilaista perhe-elämää, kolmessa eri maassa. Minulla on ollut etuoikeus päästä seuraamaan yhteensä kuuden lapsen kasvua, opettamaan eri taitoja (lähinnä niitä huonoja tapoja), olla se ihminen joka lohduttaa ja nostaa jaloilleen kun elämä kolhii. Olen päässyt todistamaan ensimmäisiä askelia, ensimmäistä ajoa ilman apurattaita, ensimmäistä omaa ruokailua. Päässyt näkemään, miten hurjan jännää onkaan kiikkua ihan ensimmäistä kertaa. Yksi parhaista hetkistä on ollut myös kuulla lapsen ensimmäistä kertaa tapailevan minun nimeäni. Kyllä siinä tämäkin perisuomalainen jääkuningatar vähän meinaa herkistyä. (Mutta ihan vain vähän, rajansa kaikella.)

Jokaisesta perheestä olen varmasti omaksunut huomaamattani joitain tapoja. Kaikkein selkeimmin elämääni on kuitenkin jäänyt viime kesän perheeltä tapa syödä aina jälkiruokaa päivällisen päätteeksi, mikä on ollut myös tämän perheen tapa. Oli se sitten jogurttia, hedelmä tai vaikkapa pala tummaa suklaata, nykyään päivällinen ilman sitä tuntuisi vajavaiselta. Ja alkaa joskus jopa vähän kiukuttaa. Toinen ruokailuun liittyvä tapa on kokonaan tämän kesän peruja, eli lautanen putsataan lopuksi kastikkeist leipäpalalla pyyhkimällä. Katsotaan millaisena sivistymättömänä barbaarina minua pidetään sitten palatessani. (Ja niin no, ruisleipä ei taida muutenkaan olla ihan optimaalisin tuohon, mutta aina kannattaa yrittää.)

Au pairina oleminen on kaiken kaikkiaan antanut minulle niin paljon. Jokaisen perheen kanssa olen jäänyt hyviin väleihin, ja ainakin kahteen aiempaan on kyläilykutsut vielä voimassa. Ehkä saan pistäytyä halutessani täälläkin. Olen myös tavannut aivan huikeita muita ihmisiä, joista osa on jäänyt hyviksi kavereiksi pitemmäksikin aikaa. Niin, ja Milanoonhan lähdenkin tänään moikkaamaan kahta kaveria viime kesältä Brysselistä.

Italian frendin kanssa sunnuntaikahveilla.

Mutta tämä sai kyllä nyt luvan olla viimeinen kerta. Ihan aikuisten oikeasti. Jo siitäkin syystä, etten usko löytäväni tämän parempaa perhettä, joten seuraavalla kerralla joutuisin jo pettymään. (Ellen sitten tule takaisin tänne, hehe.)


ps. Ja niin, olen mielestäni ollut erittäin hyvä au pair. Joka ikisellä kerralla. Ehkä siksi myös perheet ovat olleet minulle hyviä.

pps. Harmi ettei Jiikoo tullut kylään tällä kertaa. Meillä oli viimeksikin niin mukavata. (Vaikka mä olinkin kuulemma välillä vähän ärsyttävä, mutta niinhän siskojen kuuluu ollakin.)

ppps. Ja niin, kuvituksena random-otoksia viime kesältä Brysselistä.