Terveisiä täältä... arjesta, taas

Olipa kerran torstai-ilta. Työviikon uuvuttama sankarittaremme muistaa taas bloginsa olemassaolon, ja päättää kirjautua sisään. Ainakin vilkaisemaan tilastoja, jos ei juttu luista tänään(kään). Salasanakin muistuu mieleen jo toisella yrittämällä.

Ja mitäs sieltä sitten paljastuukaan? Blogilla näyttää olevan yli 5000 katselukertaa. Ohhoh, eli ilmeisesti näitä sepustuksia käy jokunen lukemassakin. Tai sitten joku hauska heppuli on vain vaivautunut avaamaan tämän sivuston noin monta kertaa (todennäköisesti äiti tai iskä). Joka tapauksessa, sankarittaremme mieli vähän piristyy, ja hän päättää kirjoittaa ihan postauksen tämän kaiken kunniaksi.

Seuraava ongelma onkin, että mistä kirjoittaa. Pitäisikö tätä nyt juhlistaa jotenkin erityisemmin? Liian vaikeita kysymyksia, joten pitäydytään normaalissa kaavassa. Jätetään ne hienostelut muille bloggaajille. Tämä blogi saa jatkossakin keskittyä vain tähän arjen epäromantiikkaan.

Meinasin jo alkaa jaaritella viikonlopun tapahtumista ja ehdin jo iloita, että kerrankin on aiheeseen liittyvää kuvitustakin.. Kunnes sitten koitti raju paluu takaisin maanpinnalle - hitto, minähän olenkin jo kirjoittanut siitä vaellusreissusta! Olin jo unohtanut koko jutun, ilmeisesti siihen aikaan aamusta (okei, päivästä), kun tekstiä olen naputellut, ollaan vielä menty aivot autopilotilla.

Tämä viikko on mennyt suhteellisen vauhdikkaasti, vähän normaalia pidempiä päiviä mitä yleensä tytön kanssa, mutta tämä onkin taas poikkeusviikko. Perheen isä valmistuu perjantaina, ja on siksi viettänyt poikkeuksellisesti parin päivän sijasta koko viikon Lontoossa, missä siis opiskelee. Perheen äiti puolestaan joutuu urakoimaan ennen pian koittavaa työmatkaa, mikä on tietänyt vähän ylitöitä, pidennettynä sekä aamusta että illasta. Mikä tietysti tietää ylitöitä samassa suhteessa myös minulle, mutta en nyt koe, että paljo normaalia raskaampaa olisi ollut.

Tavallaan kuitenkin ollut vähän tahmeampaa mitä yleensä, johtunee lähestyvästä kotiinpaluusta, ja ihan yleisestä väsymyksestä meikäläisen päänupissa. Tuntuu, etten kovin paljon mitään ole vapaa-ajallani saanut aikaan tällä viikolla, mutta toisaalta, enpä tiedä mitä minun sitten olisi muka pitänyt saada tehtyä. Ei kai mitään? Kai ihminen saa välillä lomaillakin. Nyt on sentään heinäkuukin ja kaikkea.

Tämä vapaailtapäivä meni aika lailla samalla kaavalla mitä viikon takainenkin, kävin uhmaamassa taas hellettä juoksutöppösteni kanssa (joista muuten alkaa paistaa sukat läpi, investointi luvassa sitten kun palaan, jee), en kuollut taaskaan. Kroppa vaikuttaa jopa alkavan tottua juoksuun näissä lämpöasteissa. Sen jälkeen taas siivoilin talon loppuun ja lähdin juhlistamaan vapaailtaani niinkin hurjalla metodilla kuin jäätelöllä. Versoix'ssa. Makuna tuttu vanilja, nautittuna rannalla katsellen jotain ihme leijalainelautailijoita, joita noissa postauksen aiemmissa kolmessa lähes samanlaisessa kuvassa jo näkyikin. Osaisinpa minäkin.

Terveisiä kesäminulta.

Tuntuu hassulta ajatella, että kolmen viikon päästä olen jo Suomessa. Tai itse asiassa kolmen viikon päästä olen jo aloittanut (toivottavasti) yhden kontaktiopetuskurssinkin, eli todellinen kickstart todellisuuteen luvassa. En jaksa marmattaa, omapahan on valintani. Ja on niin paljon kaikkia muita kivoja juttuja, joita odotan oikeasti innolla. (Esimerkiksi keitetyt uudet perunat. Mannapuuro. Höpöhöpönaistenlehdet. Ikiomat astiat. Niin ja on niitä ihmisiäkin sitten tietysti ihan kiva nähdä.)

Toisaalta en kuitenkaan haluaisi lähteä täältä ihan vielä, mutta niin. Onneksi lähteminen tuntuu kuitenkin muuttuvan kerta kerralta helpommaksi. Pää alkaa ilmeisesti tajuta, että minkään ei ole pakko olla lopullista. Aina voi palata.

ps. Loppukevennyksenä tällainen kuva:

Ei. En siis vieläkään heittänyt niitä sukkia pois. Hyvin palvelivat vielä tänäänkin, nuo valkoiset yksilöt.

pps. Ja ensimmäinen ateria Suomeen palatessa koostuu sitten perunamuusista ja vaniljaeskimosta.

ppps. Ja vain hieman liioitellen, tuo katsontakertojen määrähän on melkein tuhat kuussa! Melkein julkkis täällä terve. Jokohan saisin tehtyä tästä ammatin?