Otsikko täällä terve

Kappas, taas miltei viikko vierähtänyt kirjoittelematta? Niin se vaan aika juoksee. No mutta heinäkuu taitaa ollakin perinteisesti vähän sellainen lomailukuukausi, eli saan anteeksi tämän epäaktiivisuuteni.

Syy meikäläisen radiohiljaisuudessa ei tosin ole lomailussa, vaan pikemminkin kiristyneessä työtahdissa. Kuten viime postauksessa mainitsin, mahdollisesti tulisimme viettämään tämän viikon kotosalla kaksistaan tuon pikku tyttären kanssa. Ja niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävikin. Minulle sinänsä hyvä diili, aktiivisten työtuntien määrä ei noussut mitenkään merkittävästi, mutta viikkopalkka maksetaan miltei tuplana. Tietysti jos tyttö olisi päättänyt maanantaiaamuna aloittaa nelipäiväisen huutokonsertin, olisi oma mielipiteeni diilistä ehkä toinen.

Ja miten sitten viikko on mennyt tähän asti? Harvinaisen hyvin. Meillä on ollut oikein mukavaa. Ehdottomasti paras työviikko tähänastisista.

Jet d'eau ja sateenkaari, whee!

Arkirutiinit ovat luistaneet ja tiistaipäivää lähdettiin viettämään Geneveen, jotta olisi jotain vähän erilaista. (Niin, ja oli minulla toki vielä pari juttua, mitkä halusin siellä tehdä ennen lähtöä - ihan siis tämän aupparin itsekkyydestä johtuen sinne mentiin.) Päivä meni oikein mukavasti, vaikka lähtiessä vähän epäilinkin, sillä viitisen minuuttia ennen lähtöä neiti taikoi pikkuyllärit (lue: selkäkakka). Mutta onni onnettomuudessa - kiittelinkin tuuriani, ettei kyseinen tapahtuma osunut kohdalle vaikkapa vain varttia myöhemmin. Tällä kertaa olin tosin valmistautunut omasta mielestäni lähes kaikella mahdollisella, eli toisin sanoen vähän paremmin kun itselleni tyypillisellä vaippa-takataskuun-ja-vauva-kainaloon -tyylillä. Oli varmaan jopa kolme varavaippaa mukana! (Oikeasti muutin tottumuksiani vain siitä syystä, ettei minun mekossa ollut takataskuja.)

Hyvä että kirjoittivat, minulla kun ei olisi muuten ollut
aavistustakaan tuon pömpelin tarkoituksesta.

Oikeastaan tällä viikolla kertaakaan ei ole tullut sellaista emmää jaksa tätä -oloa. Muutama heikko hetki tietysti, mutta onneksi minulla on hyvinkin rakentava tapa purkaa ärtymystä...

Ihan näin paljon ärsytti.

Kun lapsen itkusta ei tule loppua, kävelen tuonne liitutaululle (jota myös kauppalistaksi kutsutaan), kirjoitan pari oikein rumaa sanaa suomeksi ja voilà, mieli on taas tyyni. Pahimpina hetkinä painan liitua niin kovaa, että oikein vinkuu ärsyttävästi. Ollaanpa sitä hurjia, niin.

Kahtena iltapäivänä myös Sveitsin-mummo on käyttänyt tyttöä tunnin pari uima-altaalla, joten normaalien päikkärien lisäksi olen saanut hetken omaa aikaa silläkin tavalla.

Jalkakuva omistettu Kaisalle.

Niin, mukava viikko takana. Tänään illalla perheen isä palaileekin jo kotiin, eli tämä minun kotiäitisimulaatio tulee päätökseensä. Olisin voinut jatkaa vielä vähän pidempäänkin, mutta toisaalta, tämän kokeilun perusteella en ole vielä ihan henkisesti valmis kotiäidin saappaisiin. Kivaa vaihteluahan tämä oli, mutta samalla oli mukava tietää päivä, jolloin palaa taas omaan elämäänsä.

Huomenna on kai luvassa vielä ihan normaali päivä tytskän kanssa, ja sitten pitäisi varmaan pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä lauantaina Milanoon. Oikein innolla odotankin tuota pakkaamisosiota, minulla ei olekaan kertynyt tavaraa sitten yhtään tässä tämän vuoden aikana...

ps. Ja jos jotakuta mietityttää niin ei, minulla ei taida olla enää muita vaatteita kuin tuo H&M:n laadukas viskoosihuitulatunika. Liimautunut ylle näillä helteillä, kirjaimellisesti.