Otsikko kertoneekin kaiken olennaisen kahden suomalaistytön pääsiäismaanantaista.
Eli kyllä, käytiin kuin käytiinkin virpomassa.
Ranskassa on tapana olla muutenkin aina myöhässä kaikessa, niin miksei sitten palmusunnuntaitakin voisi juhlistaa reilua viikkoa myöhemmin. Ja pitihän tämä jotakuinkin 12 vuotta kestänyt virpomistauko saattaa vihdoin ja viimein päätökseen. (Sehän on kestänyt jo puolet meikäläisen elämästä, huh.)
Käytiin toivottamassa Kanadan pojille hyvää onnea, tai mikä nyt sen virpomislorun pointti ikinä onkaan. (Ja tervetuloa takaisin Pariisiin, pojat kun olivat taas reissaamassa koko pidennetyn viikonlopun.) Sanotaanko että ilmeet olivat aika priceless, kaikesta päätellen noidat oven takana maanantai-iltana klo 23h30 eivät ole ihan tyypillinen löydös.
Yllättävän hienot vitsat saatiin aikaan risuista, muovipusseista ja satunnaisista papereista. Ekstramausteena myös hieman foliota vanhasta suklaakääreestä. Kierrätys kunniaan, terveisin köyhät opiskelijat.
Suklaamunia ei ollut palkkioksi, mutta sen sijaan oltaisiin saatu suklaakakkua tai jogurttia, tai vaikkapa molempia. Jäivät nyt toiseen kertaan, jäätiin vaan hetkeksi istumaan iltaa.
 |
| Kerrankos sitä nyt pisamanaamana matkustaa Pariisin läpi. Tai vaikka kaksikin. |
Vielä jaksoi kotonakin naurattaa. Hauska reissu, vaikka jossain vaiheessa vähän mietityttikin että mitähän sitä ollaan oikein tekemässä. (Puhumattakaan siitä, kauanko jahkailtiin oven takana ja treenattiin lorua. No, lopputulos on kuitenkin tärkein.)
ps. Hauskaa oli myös, ettei edes herätetty metrossa erityisempää huomiota. Täällä ollaan ilmeisesti suhteellisen totuttu kaiken maailman hörhöihin risujensa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti