Ihme päivä

On maanantaiaamuja, kun kaikki menee pieleen.

Ja sitten näköjään on myös maanantaiaamuja, kun heräät kuudelta lähes iloisena (eli ilman mielihalua nirhata joku), keittelet aamukahvit kaikessa rauhassa, menet kouluun kahdeksaksi ja teet putkeen kaksi ranskan loppukoetta, tulet kotiin, juokset elämäsi parhaan lenkin jonka päälle teet vielä vahingossa lempparipastastasi huippuhyvän version. Ihan tosta noin vaan.

Mutta palataanpa ensin ajassa vähän taaksepäin.

Virpomisen jälkeen loppuviikko vierähti välillä vähän enemmän ja vähemmän ruusuisissa merkeissä. Torstaina vietettiin ekaa suomalaista päivällistä, ruokalistalta löytyi riisipuuroa, marjakeittoa, ruisleipää, kylmäsavulohta ja kaikkea muuta herkkua. Allekirjoittanut apukokki oli ilmeisesti vähän liian innoissaan pöydän tarjonnasta, kun unohtui kokonaan ottaa kuvia.. Hups. No mutta, onneksi tämä ateria oli sellainen, jonka varmaan kaikki siellä päässä pystyy myös kuvittelemaan mielessään. (Tarvittaessa voin kuitenkin piirtää kuvan.)

Ilta jatkui varsin mukavissa merkeissä, toisen Kanadan vahvistuksen vanhemmatkin liittyivät mukaan istumaan iltaa joksikin aikaa.

Perjantaina vietettiin taas pizzaperjantaita punaisten lyhtyjen lähistöllä. Hyvää pizzaa, quattro formaggi ei pettänyt taaskaan, vaikka juustopitsani jakaakin mielipiteet aika tehokkaasti. "Mikä idea tilata pizzaa pelkällä juustolla, sitähän on siinä muutenkin?" Joo mutta ei neljää erilaista. Pizzan jälkeen sniikattiin vielä toisen tytön kanssa jäätelölle Amorinoon, ja voi pojat kun oli taas hyvää. Pakko myöntää, että italialaista jäätelöä on vaikea päihittää, vaikka niin mielelläni pitäisinkin suomalaisten puolta kaikessa. (Ja Ben&Jerry's on sitten hyvänä kakkosena. Sori vaan siniristilippu.)

Lauantaina käytiin vierailemassa aika mielenkiintoisessa museossa. En ollut kuullutkaan koko paikasta, mutta onneksi on kavereita, jotka valottavat tällaistenkin paikkojen olemassaolosta. Käytiin siis tutustumassa Ranskan viemäristön historiaan. Tuoksun voitte kuvitella. Tai tuskin voitte, päihitti lähes nimittäin suomalaisen jätevedenpuhdistamonkin, jossa vierailtiin muinoin bilsan ryhmän kanssa.

Parasta museossa oli ehdottomasti eräs virtauskohta, josta pystyi spottaamaan kaikkia hienoja juttuja mitä nyt viemärissä meneekin. Pojat olivat nähneet kuolleen rotan, olin aika pettynyt kun ei omalle kohdalle sattunut. Ehkä pitää siis mennä vielä uudestaan. Tai ehkä ei.

Lauantaina oli koulun järkkäämät pippalot eräässä yökerhossa. Muut eivät olleet kiinnostuneita lähtemään mukaan, mutta onneksi löytyi toinenkin innokas, ja päästiin katsastamaan joku uusikin paikka. Paikan päälle mentyä sitten kuultiinkin, ettei yökerhossa oltukaan tietoisia koko tapahtumasta. (Dumppia taas vähän ikävä..) Mentiin kuitenkin, ja oli kyllä hauska ilta! Mikään budjettipaikka ei ollut kyllä kyseessä, mutta täytyy sanoa että paikan päälle oli eksynyt ehkä koko Ranskan miessukupuolen edustavimmat yksilöt, musiikki oli hauskaa ja pystyi tanssimaankin. Yksi kivoimmista illoista joita on tullut vietettyä yökerhon puolella, mutta sekin johtui lähinnä seurasta. Ensi kerralla menisin ehkä silti jonnekin toisaalle. Kotiin tuli pyöräilytä pienoisen mutkan kautta, mutta no, otetaan vaikka treenin kannalta.

Ihan vaan halusin taas katsella maisemia. En eksynyt.
(Kuva tietysti Google Maps)

Sunnuntai vietettiin ahdistusta potiessa. Sitähän ne tenttejä edeltävät päivät yleensäkin on. Eli skipataan sen syvällisemmät kertomukset.

Sitten päästäänkin takaisin tähän päivään. Ranskan loppukokeet tuli tosiaan lusittua, tenttimenestyksestä en menisi takuuseen mutta ainakin ne on nyt ohi. Jee.

Ja tosiaan, takana elämäni paras lenkki, no kidding. Suorastaan lensin koko matkan, enkä olisi halunnut lopettaa ollenkaan. Mutta lopetinpa silti. (Jos jotain parantaisin, niin musiikki jatkuisi vielä myös ensimmäisen tunnin jälkeen, eikä loppuisi kesken. Mutta tänään silläkään ei ollut väliä.) Olisi ollut myös ensimmäistä kertaa oikeasti sortsikeli juosta, ja sovittelinkin niitä jo jalkaani kunnes muutin mieltäni. Siihen tosin oli hyvä syy, eli check this out:

Tässä lopputulos kun keksitte kavereiden kanssa (suomalaisen illallisen päätteeksi) aamuyöllä ottaa kilpa-ajot vélibeillä liikenneympyrässä. Ja saat itse vielä paremman idean ja menet istumaan pyöräkoriin. Joskus sitä ei oikein uskoisi itseään 24-vuotiaaksi.

Kuvat ei oikein tuo oikeutta, nuo mustelmat aiheuttavat nimittäin irvistyksen aina istuutuessa.

ps. Arvatkaa mikä vielä tekee päivästä entistäkin paremman? Ajattelin juuri mennä leipomoon, ostaa ison palan suklaakakkua ja syödä sen. Ihan tosta noin vaan.

EDIT: No kyllähän se maanantai vähän iski taas kapustallaan päähän kuitenkin, kesken kirjoittelun netti otti ja pätkäsi, ja oli kaksi tuntia poikki. Eli söin jo sen kakkupalankin.